"Muistini ei halua antaa anteeksi"

19 prosenttia lukijoista kertoi muistinsa olevan niin mainio, että he muistavat esimerkiksi varhaislapsuudestaan monia asioita – ne kaikkein raaimmat.

"Muistan hirmuisen paljon lapsuudestani. Tarhapäivät, leikkini, ja niin edelleen. Ensimmäinen muistoni sijoittuu aikaan, jolloin olin 3-vuotias. Alkoholisti isäni kävi käsiksi äitiini. Muistan tasantarkkaan, vielä tänäkin päivänä, mitä äidilläni oli tuona päivänä päällä ja mitä sanoja isäni käytti. Raa'at muistot eivät pyyhkiydy niin helposti pois muistista." Vanha sielu

Puhelinnumeroiden ja nimien mainioita muistajia oli vastaajista 14 prosenttia. Myös "hömppä" jää helposti mieleen.

"Muistan vieläkin lukioaikaisen poikaystäväni puhelinnumeron. Ja siitä on jo 8 vuotta!" o-ou

"Olen aina ollut mainio muistamaan numerot! Mutta luonteeltani olen sähläri: kadotan aina avaimet ja kotoa lähtiessäni minua kalvaa ajatus jätinkö hellan päälle, ikkunan auki tai peräti oven." 123

"Muistan musiikkia erityisen hyvin. Laulut, laulajat sekä biisien nimet. Turhaa hömppää, mutta minkäs teet, kun muisti toimii näin?" minä

Muistikatkoksia ja menneiden unhoittamista

Lukijoista 18 prosenttia kertoi, että nimet ja sovitut tapaamiset unohtuvat kovin helposti.

"Muistan minua kiinnostavista aiheista lähes kaiken, omituisimmatkin yksityiskohdat, mutta en yleensä muista esimerkiksi ihmisten nimiä. On noloa tavata tuttuja, kun en välillä muista edes mitä he tekevät työkseen." Lissu

"Vaikka katsoisin Kauniita&Rohkeita alati, en ikinä opi heidän kaikkien nimiä! Nimimuistini on niin kehno." Brooke

"Olen koko ikäni ollut huonomuistinen. Jutellessani en muista sanoja, pitää aina miettiä. Minulta kysytään jopa mikä on oma äidinkieleni!" Pöhkö

"Välillä tuntuu, etten muista mitään! Kaverini muistaa yläasteen rinnakkaisluokkalaistenkin nimet, minä en edes omia luokkakavereita. Hoh." gsd

"Joskus olen oikein huolissani itsestäni. Olen 30-vuotias ja unohtelen kuin vanha mummo." Minna

12 prosenttia vastaajista kertoi haluavansa jopa unhoittaa menneitä.

"Välillä tuntuu, että olen oman mieleni – ja muistini – vanki. Minun on vaikea antaa anteeksi ja unhoittaa menneitä, sillä vanhat tapahtumat tuppaavat mieleeni alituiseen. Pyörin ikävissä muistoissani kuin mikäkin masokistinen. Mieheni petti minua 2 vuotta sitten ja silti vieläkin jokaikinen päivä verkkokalvolleni piirtyy kuva hänestä ja toisesta naisesta. Luin Helmessä jostain, että emme anna anteeksi unohtamalla, vaan unohdamme antamalla anteeksi. Minun muistini ei halua antaa anteeksi." Itku

"Jotenkin sitä jumittaa menneessä. Olisi helpompi vaan unohtaa se ja jättää taakse." asd

Myös lähimuistin kanssa lukijoilla oli ongelmia.

"Unohdan nopeasti edellisen päivän tapahtumat. Ahdistus ja muistaminen on jokapäiväistä. Samoin väsymys ja alakuloisuus." jamppo

"Lapsuudesta en muista mitään ennen seitsemää ikävuotta. Entiset kaverit ja poikaystävän olen jo lähestulkoon unohtanut. Hyvä, että tunnistan jos kadulla vastaan tulee. Saman elokuvan voin katsoa useita kertoja "uutena" ja niin edelleen. Äidilläni on samanlainen muisti. Dementia kai jo syntyessä." Aivoton

Kyselyyn vastasi 434 lukijaa.

Vastaa uuteen kyselyyn täällä!

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock