MTV3:n toimittaja Chilessä: Kaivosmiesten kohtalo kiinnostaa kaikkia

Sunnuntai 10.10.

San Josén kaivosmiesten kohtalo kiinnostaa kaikkialla. Tämän kliseen totuudenmukaisuus alkoi varmistua Santiagon lentokentällä, missä toimittajia, kameramiehiä ja muuta mediaväkeä idästä länteen odotti samalle puolentoista tunnin lennolle kohti pohjoista Copiapóon, Atacaman autiomaan reunalle.

San Joséssa vallitsi "sirkus", kuten eräs kaivosmiesten omainen totesi El Mercurio -lehdessä. Miten yhteen maailman kuivimmista ja vähäsateisimmista paikoista voi pakkaantua "kaikki" - ja lisää on varmasti tulossa ennen keskiviikkoa, jolloin Fenix-häkin pitäisi laskeutua pelastamaan miehiä maan uumenista. Uteliaita tulijoita olisi saapumassa Campo "Esperanzaan" eli Toivon leiriin, pilvin pimein. Kaivosalue on kuitenkin pieni, ja sinne johtavien teiden varsilla on ainakin kolme karabinieerien tiesukua .

Ylimääräiset ihmiset eivät pääse tänne lähellekään, mutta he ehkä voivat lohduttautua pelaamalla aavikolla golfia. Ainakin autonkuljettajamme Rubén, joka on romahtaneessa kaivoksessa töissä, osoitti meile golfradan keskellä hiekkaerämaata. Rubénista vielä, hän oli ollut samana päivänä töissä kaivoksessa kun romahdus tapahtui.

Omaiset ja media ovat telttoinen ja kameroineen kirjaimellisesti vieri vieressä. Tyhjää tilaa ei ole. Hyvästä telttapaikasta iso ulkomainen mediayhtiö voisi maksaa paljon. Kukkuloilla on tilaa, mine leiri leviää kuin sieni.

Maanantai 11.10.

Saavuin leiriin aamukahdeksan jälkeen. Täällä yöpyvät olivat kaikki toppatakeissaan ja pipoissaan. Aamut ovat todella kylmiä. Yhdentoista jälkee taivas kirkastuu ja lämpö kohoaa nopeasti pariinkymmeneen asteeseen. Hiekka pölyää kaikkialla, kamera ja läppäri ovat ohuen pölyn peitossa. Tekniikka tykkää.

Fenix-häkkiä on kokeiltu ja kaivosmiehet sairaalaan Copiapóon vievää helikopteria on testattu.

Tunnelma käy koko ajan epätodellisemmaksi. Välillä täytyy oikein havahtua siihen, että tässä ei filmata Fellinin elokuvaa tai mitään surrealistista kuvausta, vaan maan alla on jumissa 33 miestä, yhä. Ilo, hyväntuulisuus ja toivo sekoittuvat kuolemanvakavaan asiaan.

Kukkuloilla ratsastaa miehiä hevosillaan, Chilen liput liehuvat kauniisti tuulessa. Voimia toivotetaan kylteissä ja lipuissa. Kaivosmiesten omaisista on tullut julkkiksia. He vastaavat rutinoidusti satojen, yhä uusien paikalle tulevien toimittajien samantyppisiin kysymyksiin. Mutta se antaa heille voimaa, ja aika kuluu kohti h-hetkeä. En usko, että sukulaisten teltoissa enää nukutaan öitä tasaisesti.

Jännitys alkaa tiivistyä, kaikki tietävät mitä tapahtuu. Kaikki odottavat onnellista loppua. Tämä ei valitettavasti ole elokuvaa, vaan odottamista huonomaineisen kaivoksen hiekkaisessa kyljessä.

(MTV3)

Katso Janne Hopsun raportti Copiapósta, Chilestä: