(SPV)
Levy-yhtiö kertoo kiekon oheistiedotteessa, että tämä on 23. Motörheadin levy. Onhan niitä paljon ja meikäläisen mielestä kaikki hyviä. Myönnän faniuteni, mutta toki minullekin osa Lemmyn ja kumppaneiden levyistä on parempia kuin toiset. On hyviä ja loistavia.
Kiss Of Death lukeutuu jälkimmäisiin. Levy jatkaa suoraan onnistuneen edeltäjänsä Infernon liekeille ja viskikolalle haisevilla jalanjäljillä. Lemmy on kuusikymppisenä elämänsä vedossa. Biisit ovat nopeita ja raskaita, mutta myös melodiat ovat hyviä. Reippaiden kertosäkeiden lisäksi melodiat nousevat esiin Philip Campbellin tuplakitarakuvioina. Ne tuovat mieleen Thin Lizzyn ja kitaristi Brian Robertsonin kanssa tehdyn hienon Motörhead-albumin Another Perfect Day.
God Was Never On Your Side on hempeästä tanakaksi kasvava balladi ja Christine perinteinen Chuck Berry / Status Quo –boogie. Jälkimmäinen biisi muistuttaa siitä mistä Motörheadissa on kyse. Perinteisestä rock & rollista bändin omalla otteella runnottuna. Kiss Of Death on arkkityyppistä Motörheadia yllättävänkin verevästi ja nälkäisesti esitettynä. Lemmy on haastatteluissa sanonut haluavansa tehdä vielä hittilevyn ennen eläkettä. Yritystä löytyy. Reilussa neljässäkymmenessä minuutissa ei ole huonoa vetoa.
Vierailijoina piipahtavat Poisonin kitaristi C.C. Deville ja Alice In Chainsin basisti Mike Inez, molemmat tyyppejä joihin Lemmy on törmännyt Los Angelesin ”olohuoneessaan”, Rainbow Bar & Grill –juottolassa.
teksti: Sami Ruokangas