Sunnuntaina Montrealissa alkavien uinnin MM-kilpailujen järjestäminen oli vaikeaa. Neljän vuoden valmistautumisajan loppusuoralla, joulukuussa 2004 kävi ilmi, että järjestelytoimikunta painii vakavien talousongelmien kanssa. Lipunmyynti takkusi eikä tukijoita ollut riittävästi.
Järjestelytoimikunnan silloinen puheenjohtaja Yvon DesRochers vetosi Montrealin kaupunkiin, Quebecin provinssiin ja Kanadan hallitukseen tuen toivossa. Apua ei siunaantunut ajoissa, ja tammikuussa 2005 Kansainvälinen uimaliitto Fina perui Montrealilta MM-kisojen järjestelyoikeudet.
Kisahaku alkoi uudestaan. Alkuperäisen haun Montrealille hävinnyt Kalifornian Long Beach ei enää tullut kyseeseen, ja vasta olympialaisia isännöinyt Ateena, Berliini sekä Moskova ilmoittautuivat ehdolle. Samalla kanadalaispäättäjät yrittivät vielä kääntää Finan kelkkaa.
Helmikuun alussa DesRochers löytyi kuolleena autostaan. Hän oli ilmeisesti ampunut itsensä.
Kului vain viikko, ja Fina pyörsi päätöksensä. Montreal sai MM-uinnit takaisin parantuneiden talousnäkymien ohella montrealilaisten järjestöjen ja kaupungin asukkaiden vetoomusten ansiosta. Osansa oli myös sillä, että suuri joukko kisoihin osallistuvia oli jo ehtinyt tehdä matkasuunnitelmansa.
Ensi kertaa Pohjois-Amerikassa
Pitkän, 50-metrisen altaan MM-kilpailut ovat Finan kruununjalokivi ja yksi maailman suurimmista urheilutapahtumista. MM-kilpailuissa mitellään ratauintien ohella uimahyppyjen, avovesiuinnin, taitouinnin ja vesipallon maailmanmestaruuksista.
Montreal on 11. kertaa järjestettävien pitkän radan MM-kilpailujen ensimmäinen pohjoisamerikkalainen isäntäkaupunki. Viime vuonna Indianapolis isännöi Yhdysvalloissa lyhyen, 25-metrisen altaan MM-uinnit. Montrealille urheilutapahtuma on suurin sitten vuoden 1976 kesäolympialaisten.
MM-uinteihin on luvassa noin 2000 urheilijaa 160 maasta. Kisanäyttämönä toimivat Ste-He'lhne- ja Notre-Dame -saaret. Samalla alueella järjestettiin vuoden 1967 maailmannäyttely.
Kaksi vuotta sitten Barcelonassa järjestäjät laskivat kahden viikon MM-rupeaman yleisömääräksi yli 200000. Montrealissa lienee luvassa notkahdus. Barcelonassa uimarit tehtailivat kerrassaan 14 maailmanennätystä. Tuohonkaan Montrealissa tuskin päästään.
Thorpe ja van den Hoogenband sivussa
Montrealissa uidaan taivasalla aivan kuten Ateenan olympialaisissa viime elokuussa. Katteettoman altaan uskottiin riistävän olympiauinneilta ME-mahdollisuudet, mutta toisin kävi. Ateenassa syntyi kahdeksan maailmanennätystä, joista hulppeimmat tehtaili amerikkalainen ihmeuimari Michael Phelps.
Olympiauintien makeinta antia olivat Phelpsin ja australialaisen Ian Thorpen kohtaamiset. Thorpe jättää Montrealin väliin, samoin hollantilainen pikakiitäjä Pieter van den Hoogenband. Phelps ei taukoa tarvitse. Heti MM-kisojen jälkeen hän osallistuu USA-Australia-uintimaaotteluun.
Yhdysvallat ja Australia ovat kisanneet parhaan uintimaan tittelistä käytännössä Pariisin 1924 olympialaisista lähtien. Vuoden 2001 MM-kilpailuissa Japanin Fukuokassa Australia suisti Yhdysvallat valtaistuimelta Thorpen johdolla. Barcelonassa 2003 ja Ateenan olympialaisissa Phelps nosti amerikkalaiset takaisin kärkeen. Phelps voitti Ateenassa kahdeksan mitalia, joista kuusi kultaa.
Suomen joukkue pitkän radan (50 m) MM-kilpailuissa Montrealissa 17.-31.7:
Ratauinti (24.7.-31.7.):
Naiset: Hanna-Maria Seppälä, Jane Kaljonen, Eeva Saarinen.
Miehet: Jarno Pihlava, Matti Rajakylä.
Päävalmentaja: Marko Malvela.
Uimahypyt (17.7.-24.7.):
Miehet: Joona Puhakka, Jukka Piekkanen ja Ville Vahtola.
Valmentaja: Mark Bradshaw.
(MTV3-STT)