Mönkijäturmissa kuolinsyy on usein tukehtuminen

Kuvituskuvaa.
Kuvituskuvaa. Lehtikuva

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    Mönkijäonnettomuuksissa on tyypillistä, että ajoneuvo kaatuu. Maastossa mönkijä menee nurin yleensä epätasaisen alustan vuoksi, maantiellä taas törmäyksen jälkimainingeissa.

    Lapissa mönkijäonnettomuuksia tutkiva ortopedi Kari Koskinen kertoo, että kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa uhreilla on usein kallo- ja rintakehävammoja. Kallovammoja selittävät kypärättömyys ja se, että mönkijä on korkea ajoneuvo, josta on iso pudotus maahan. Rintakehävammat johtuvat taas usein siitä, että kuljettaja jää kaatuneen mönkijän alle.

    Onnettomuustutkijan kuvaus mönkijän kaatumispaikalta on karua kuultavaa. Usein huomataan, että uhri on yrittänyt pyristellä pois mönkijän alta ja koettanut saada esimerkiksi puhelinta avuksi. Kuolinsyy on usein tukehtuminen.

    – Sieltä ei raavaskaan mies pääse pois, Kari Koskinen sanoo.

    Muissa kuin kuolintapaturmissa vammat ovat Koskisen mukaan yleisimmin raajoissa.

    – Jos on reisiluumurtuma, siinä on hyvässä lykyssä puoli vuotta työkyvyttömänä, ortopedi valistaa.

    (MTV3 - STT)

    Lue lisää aiheesta:
    Kotimaa

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •