Aika vaikea kuvitella urheilijaa, jolla olisi alkusuomalaisempi nimi kuin Jussi Kurikkalalla. Tai itse asiassa hänen koko nimensä oli Juho Samuli Kurikkala, mutta niin perin juurin suomalaiselta sekin kuulostaa. Kurikkala oli varsinainen sisukkuuden ruumiillistuma ja siksi hän kantoikin lempinimeä Sisu-Jussi.
Kurikkala voitti MM-kultaa 1938 Lahdessa 4x10 kilometrillä, 1939 Zakopanessa 18 kilometrillä sekä 1941 Cortinassa 50 kilometrillä ja viestissä. Cortina d’Ampezzon kisat ja se viisikymppinen jäivät historiaan monessakin mielessä.
Jussi Kurikkalan raskas elämäntaival alkoi Kalajoella 1912. Hän oli lähtöisin erittäin köyhistä oloista. Hiihtäminen alkoi kiinnostaa kilpailumielessä jo kansakouluiässä. Varsinainen läpimurto nähtiin 1936, kun Kurikkala sijoittui olympiakarsinnoissa seitsemänneksi jääden niukasti ulos joukkueesta.
Sotavuodet rintamalla Kurikkala vältti, sillä hänet hylättiin kutsunnoissa. Lääkärit epäilivät, että miehen heikot keuhkot eivät kestäisi sodan rasituksia. Tästäkös vain 166-senttinen ja 60-kiloinen pieni mies sisuuntui entisestään; Kurikkala tunnettiin miehenä, jonka harjoitusmääriin ei kukaan hänen aikalaisistaan pystynyt. Parhaimmillaan hän teki 50 harjoitusta kuukaudessa, yli 1200 kilometriä mies taivalsi hiihtäen esimerkiksi joulukuussa 1940.
Merkittävä käänne Kurikkalan uralla oli, kun hän sai 30-luvun lopulla kutsun hiihtomesenaatti ja voidevalmistaja Esa Rossin hiihtotalliin Iisvedelle. Tallin miehet saivat mahdollisuuden ammattimaiseen harjoittelemiseen ja kilpailemiseen, tosin siinä ohessa tehtiin metsätöitä ja muuta ruumiillista rääkkiä, mutta ne nähtiin pikemminkin osaksi harjoitusohjelmaa.
Tallin urheilijoille tarjottiin asunto, ruoka ja urheiluvälineet ilmaiseksi. Järjestelmä oli kirkkaasti aikaansa edellä. Juuri näiden vuosien aikana Kurikkalakin sai mahdollisuuden harjoitella niin paljon kuin sielu sieti ja hänen kohdallaan se tarkoitti usein enemmän, mitä miehen kroppa kesti. Nykyisen valmennustietämyksen valossa Kurikkalan on ollut pakko keikkua jatkuvasti vähintään ylikuntorajan tuntumassa.
Ja sitten siihen Cortinan legendaariseen 50 kilometrin MM-kilpailuun. Yksi syy tarunhohtoon on se, että kisoilta vietiin jälkikäteen MM-arvo, koska esimerkiksi Saksan miehitettämä Norja ei ollut mukana. Kilpailujen aikaan kukaan ei kuitenkaan vielä kyseenalaistanut MM-statusta, joten ladulla mentiin arvokisojen vaatimalla pieteetillä.