Miten muuttoliikettä hallitaan tai Irakiin pystytetään poliisilaboratorio? Siviilikriisinhallintaan budjetoidaan vuosittain 15 miljoonaa euroa

Esimerkiksi Länsi-Balkanilla paikallisviranomaisille annettu apu järjestäytyneen rikollisuuden suitsimiseen on vähentänyt rikollisjärjestöjen toimintaa myös EU:n alueella, kertoo Sari Rautio, ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikönpäällikkö. Kohdemaan vahvistaminen lisää myös suomalaisten turvallisuutta.

– Mitä vakaampaa meidän naapurustossamme on, sitä vähemmän tarvitsee pelätä jonkun alueellisen kriisin kärjistymistä ja sitä, että meidät vedettäisiin mukaan tai joutuisimme hoitamaan kriisin lieveilmiöitä. Suomalaisia on vuodesta 2015 puhuttanut paljon se, millaisilla keinoilla pystymme puuttumaan hallitsemattomaan muuttoliikkeeseen. Siinä siviilikriisinhallinta on ehdottomasti yksi tekijä, Rautio kertoo.

Suomalaiset saavat tehtävistä myös kokemusta ja tietoa, josta on hyötyä Suomessa, sanoo Kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson.

– Poliisi- ja raja-asiantuntijoistamme moni työskentelee sellaisilla alueilla, joista lähtee rikollisuuteen, ihmiskauppaan ja laittomaan maahanmuuttoon linkittyviä verkostoja. Kun he sitten hoitavat Suomen päässä näitä asioita, he ymmärtävät niitä ja niiden syitä paljon syvällisemmin.

Maailma paranee kouluttamalla

Siviilikriisinhallintaan kuuluvat muun muassa tehtävät, joissa kriisialueille lähetetään poliisien, juristien ja rajavartijoiden kaltaisia asiantuntijoita esimerkiksi kouluttamaan paikallisia viranomaisia.

– EU:n tukioperaatiossa Irakissa suomalaiset opastavat paikallista poliisia siinä, miten rakentuu toimiva, tehokas poliisilaboratorio. Ukrainassa oikeudellinen asiantuntija opastaa oikeusministeriötä prosessien kehittämisessä, jotta paikalliset saavat oikeutta riittävän nopeasti, pääsevät tuomioistuimiin ja että tuomioistuinlaitos on korruptoitumaton, kertoo ulkoministeriön Rautio.

Naiset ovat Suomen käyntikortti

Suomalaisia asiantuntijoita pidetään alalla taitavina, hyvin koulutettuina ja käytännöllisinä. EU:n sisällä Suomea pidetään mallimaana, joka pystyy hyvinkin pienillä voimavaroilla pyörittämään isoa pyörää, Henriksson kertoo.

– Juuri äsken Kosovon EU-operaation päällikkö muisteli suomalaisia kovan tason poliisiasiantuntijoita, jotka vaikuttivat paljon Kosovon rakentamiseen sodan jälkeen. Ukrainan tarkkailuoperaation päällikkö taas kertoi minulle arvostavansa suomalaisten käytännöllisyyttä ja kärsivällisyyttä vaarallisissa tehtävissä. Siellähän eri osapuolet välillä tulittavat heitä.

– Olemme myös pystyneet lähettämään tehtäviin naispoliiseja esimerkiksi Somalian Mogadishuun. Sillä on merkitystä yhteistyölle somaliyhteiskunnan ja somalipoliisien kanssa. Suomelta odotetaan, että meiltä tulee naisasiantuntijoita näihin tehtäviin, koska monet maat eivät pysty lähettämään sitäkään vähää, mitä Suomi pystyy, Henriksson sanoo.

Rahalla on väliä

Suomen kriisinhallintatehtäviin lähettämien siviiliasiantuntijoiden määrä on pudonnut selvästi huippuvuosista. Siinä, missä Suomi pystyi esimerkiksi vuonna 2010 lähettämään maailmalle noin 170 asiantuntijaa, marraskuun alussa heitä oli kentällä 112. Heistä 37 oli naisia, kertoo Kriisinhallintakeskuksen Henriksson.

Suurin asiantuntijoiden lähettämistä rajoittava tekijä on raha. Huippuvuosina asiantuntijoiden määrää selitti osaltaan se, että suuri osa heistä lähetettiin suhteellisen rauhalliseen ja turvalliseen Kosovoon.

– Meillä on nyt asiantuntijoita vaikeissa toimintaympäristöissä, kuten Irakissa, Etelä-Sudanissa, Malissa ja Itä-Ukrainan kontaktilinjalla. Ne ovat korkean turvallisuustason operaatioita ja siksi kalliimpia. Niistä myös maksetaan hieman parempaa olosuhdekorvausta, jotta ihmiset hakeutuisivat näihin tehtäviin, Henriksson kertoo.

Tehtävät ovat siis kallistuneet, mutta samalla valtiovalta on kiristänyt kukkaronnyörejään. Vuosina 2015–2019 siviilikriisinhallintaan budjetoitiin noin 15 miljoonaa euroa vuosittain, kun vuosina 2009–2014 vuosibudjetti oli 17–18 miljoonaa euroa. Rahoitus on nyt budjetoitu tasolle, joka riittää enintään 120 asiantuntijan osallistumiseen kriisinhallintatehtäviin.

Samalla aikavälillä sotilaalliseen kriisinhallintaan, kuten rauhanturvaamiseen, myönnetty rahamäärä on vaihdellut suuresti. Siihen budjetoitiin alimmillaan 37 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja enimmillään 62 miljoonaa vuonna 2013. Vuodelle 2019 rahaa on varattu 51 miljoonaa euroa.