Mitä yhteistä on ministereillä ja mäkihyppääjällä?

Tässä muutamia uutiskynnyksen alittavia havaintoja keskiviikolta Tampereen EU:n sisä- ja oikeusministerikokouksesta. Varsinaisestihan se alkaa torstaina ja jatkuu perjantaihin. Media ja monet ministerit kokoontuivat paikalle jo keskiviikkona.

Heti alkuun on syytä todeta, että tamperelaiset haluavat kokoushulinaa lisää – ainakin jos uskominen on niin sanottuihin tavallisesti luotettaviin lähteisiin. Tamperelainen taksikuski nimittäin ilmoitti tämän varsin suorasukaisesti. Liikenne kuulemma kerrankin kaupungissa sujuu, kun liikennevalot ovat saattueiden takia vilkuilla.

Poliisejakin näkyy vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä Asem-kokouksen aikaan. Tanskalainen toimittajakollega ehti jo ihmetellä virkapukuisten määrää: tarvitsevatko suomalaiset näin paljon poliiseja osoittaakseen, että tämä on tärkeä kokous? Yksi noin 120-kiloinen poliisikorsto seisoi passissa rautatieasemaa lähellä sijaitsevan hotellin ovella ja näytti niin tylsistyneeltä, että silmistä saattoi lukea: ”tulisipa nyt joku hippi uhittelemaan, jotta pääsisi painimaan”.

Kävin kuuden maissa katsomassa tilannetta ydinpaikalla Tampere-talolla. EU:n lippuja ei siellä näkynyt lainkaan – sen sijaan illalla Hämeenkadulla on komeat ”EU-jouluvalot”… Huh! Kannattaa käydä katsomassa.

Koko Tampere-talo on aidalla eristetty ja turvatarkastus oli hitaampi kuin lentokentällä. Metallinpaljastin oli säädetty tosin lievemmäksi, koska ei reagoinut taskuihin unohtuneisiin kolikoihin. Saapa nähdä millainen härdelli kokouspaikalla on huomenna: tilat ovat nimittäin melko ahtaat kokousväelle ja noin 150:lle toimittajalle.

Kello 18.30 alkoi ennakkotiedotustilaisuus Tampereen oikeustalolla. Otin taksin Tampere-talolta ja tarjosin kyydin hieman eksyneen oloisille britti- ja ranskalaistoimittajille. Heitä kiinnosti lähinnä se, miten ”Hämeenpuisto” lausutaan suomeksi.

Oikeustalolla oli poliiseja kuin moottoripyöräjengin oikeudenkäynnissä ja huvittavaa kyllä – ainakin näin rikostoimittajan mielestä! – tiedotustilaisuus järjestettiin samassa oikeussalissa, jossa Matti Nykänen tuomittiin tapon yrityksestä muutama vuosi sitten. Silloin oli pääosassa Matti, nyt Kari ja Leena.

Sisäministeri Rajamäki aloitti reippaaseen tyyliinsä suomeksi ja jatkoi puhetta kolme-neljä minuuttia. Tämä sai Le Figaron naistoimittajan parahtamaan vieressä: ”What, only in Finnish?”. Yritin rauhoitella, että eiköhän sieltä tulkkausta pian tule. Oikeusministeri Leena Luhtanen sen sijaan kertoi oikeusministerien agendaa jossain määrin kankealla englannilla.

Itse olin kuullut samat asiat jo viime perjantaina kotimaisille toimittajille suunnatussa tilaisuudessa, joten saatoin hieman haarukoida oikeussalin täyttäneitä toimittajia:

Tässä muutamia tuntomerkkejä kansainvälisen EU-toimittajan yksilöimiseksi:

- Miesten ja naisten jakauma 70-30 %

- Valtaosa 40-50 -vuotiaita. (EU ei siis ole nuorten asia)

- Suurella osasta miehiä puvun takki, muttei solmiota.

- Soittoäänten perusteella Nokian kännykkä

Ai niin, toimittajille jaettiin akkreditoinnin yhteydessä usb-tikku (siis sellainen tietokoneeseen laitettava lisämuisti). Materiaalia näytti olevan 211 megatavua. Tulee pitkä yö - onneksi nopealla vilkaisulla näytti olevan paljon valokuvia.