Mainos

Mistä Gazan konfliktissa on kyse?

Gaza on taas pääotsikoissa. Ilmaiskuja puolin ja toisin. Paljon kuolleita ja aineellista ja psyykkistä tuhoa.

Konfliktin repeämisen syitä on spekuloitu paljon.

Israel halusi lopettaa taas ainakin joksikin aikaa rakettitulen ja muistuttaa asevoimansa murskaavasta ylivoimasta.

Vaikuttiko hyökkäykseen myös tammikuuksi suunnitellut vaalit, missä oikeistolais-uskonnollista hallitusta johtava Benjamin Netanjahu haluaa säilyttää pääministeriytensä?

Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas aikoo pyytää YK:n yleiskokousta hyväksymään Palestiinan tarkkailijavaltioksi maailmanjärjestöön vielä tässä kuussa. Israelille tämä on liikaa. Maan ulkoministeriön sisäisen muistion mukaan Israel kaataa Abbasin, jos hanke toteutuu. Tähtääkö Gazan sota tämän estämiseen?

Kysytään myös, laskelmoiko Hamas taas väärin Israelin tahdon ja kärsivällisyyden? Tuhovoimaltaan pikkuiset Hamasin raketithan ovat poliittinen, ei sotilaallinen, ase. Ja odottaako se liikoja uusilta alueellisilta ystäviltään?

Muutoksia edellisestä sodasta

Edellinen Gazan sota käytiin 2008-2009 vaihteessa.

Jotkin perusasetelmat ovat pysyneet. Israelia johtaa edelleen asevoiman ensisijaisuuteen nojaava hallitus. Palestiinalaisten puolella Mahmud Abbasin Fatah-johtoinen hallinto ja Hamas ovat yhä riidoissa. Järjestöt kertoivat tänään – jälleen kerran – yhdistävänsä voimansa.

Ja tietysti vallitsee lähes kiveen hakattu vakio: rauha on kaukana.

Moni muu seikka Lähi-idässä on muuttunut. Sotapropagandan tulva sosiaalisessa mediassa ei ole se järisyttävin.

Israelin entiset liittolaiset ja rauhankumppanit ovat kokeneet vallankumouksia tai politiikan suunnanmuutoksia.

Egyptissä presidenttinä on muslimiveljeskuntalainen Muhammed Mursi (Hamas on Muslimiveljeskunnan haarajärjestö). Turkki on kääntynyt Israelin ystävästä jäätäväksi naapuriksi. Jos vanha mutta ennustettavissa oleva vihollinen Assadin dynastia kaatuu, Syyriassa valtaan voi nousta Israelin kannalta vieläkin vaikeampi vastustaja.

Jordaniassa, jolla Egyptin tavoin on rauhansopimus Israelin kanssa, kuningashuone on vaikeuksissa uudistuksia vaativien kansalaisten kanssa. Vanhastaan Iranin tukema shialainen Hizbollah on aseistautuneena Libanonissa.

Hamas tienhaarassa

Hamas on tienhaarassa arabikevään seurauksena.

Se on joutunut kumousten sanelemana ottamaan näkyvästi eroa vanhoihin tukijoihinsa Iraniin ja Syyriaan. "Palkaksi" siitä järjestö on lähestynyt sunniarabimaailmaa, joka on tullut vastaan.

Suhde Egyptiin on aiempaa parempi. Qatar on luvannut Gazaan 400 miljoonaa dollaria tukea, ja Persianlahden valtion emiiri vieraili alueella näkyvästi lokakuussa. Tunisian ulkoministeri kävi Gazassa lauantaina solidaarisuusvierailulla. Toisaalta eleet ovat olleet ainakin toistaiseksi enimmäkseen vain solidaarisuudenosoituksia.

Hamasin on vihdoin päätettävä, lähteäkö periaatteessa rauhan tielle. Järjestössä pragmaatikot ja ääriainekset käyvät valtakamppailua. Gazaa hallitsevalla Hamasilla ovat riesanaan kaistaleella toimivat jihadistiset ryhmittymät, jotka ovat ampuneet rakettejaan Israelin puolelle. Hamasin ja Abbasin on löydettävä riittävän yhtenäiset keinot yhtenäiseen päämäärään.

Gaza ei ole erillään suuremmasta rauhan tavoittelusta, ja rauhaan tarvitaan vähintään kaksi.

Taustalla on jo vuosisadan kestänyt kiista maasta historiallisessa Palestiinassa. Juutalaiset perustivat oman valtionsa 1948, palestiinalaiset haluavat yhä omansa.

Rauhan vastustajia riittää

Niin kutsuttu rauhanprosessi kitkuttaa kohti hautuumaata. Turvallinen Israel ja itsenäinen, elinvoimainen Palestiinan valtio ovat yhä kangastus. Ääriainekset eivät tätä edes halua. Radikaalimuslimit haluavat ajaa juutalaiset mereen, jatkuvasti kasvavat siirtokunnat Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla toteuttavat ideaa raamatullisesta Suur-Israelista.

Apuun on taas huudettu Yhdysvaltoja. Washington ei ole suinkaan puolueeton välittäjä, koska se ja Israel ovat strategisia liittolaisia. Presidentti Barack Obaman välit Netanjahuun ovat kuitenkin huonot.

Yhdysvallat on silti ainoa, joka edes jotenkin pystyy vääntämään Israelin kättä, tarvittaessa kovaa. Israelissa vallitseva ilmapiiri kun on, että nykytilanne on sille riittävän edullinen ehkä vuosikymmeniksi eteenpäin. EU ei painostukseen historiallisista syistä ja sisäisesti erimielisenä kykene.

Rauhanratkaisulla alkaa olla kiire

Washington ja EU pitävät Hamasia terroristijärjestönä. Siksi länsi tarvitsee Egyptin ja muiden sunniarabimaiden tukea Hamasin taivuttelemisessa henkiseen muutokseen ja hyväksymään Israel. Abbas on ideologisessa mielessä helppo tapaus kaikille, koska Palestiinalaishallinto on tunnustanut Israelin.

Konfliktien rauhanneuvottelupöydässä istuu vastakkain toisilleen vastenmielisiä naamatauluja. Viholliset on kuitenkin saatava neuvottelemaan, vaikka väkisin ja painostamalla.

Rauhanratkaisulla alkaa olla kiire. Jos ikioptimististen Pohjoismaiden ulkoministeritkin ovat syksyllä 2012 sitä mieltä, että aikaa kahden valtion mallin toteuttamiseen on enää vähän, sitä on enää vähän. On niitä, joiden mielestä on jo liian myöhäistä. Siksi Gaza ei ole vain Gazan kokoinen asia.

Katso Kari Lumikeron raportti (Seitsemän uutiset 19.11.2012)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.