Miksi virkamiehillä ja kansanedustajilla on eri lahjussäännöt?

Kyseenalaisen kunnian vaalirahoituskohun aloittajana saa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli. Hän myönsi A-studiossa 7. toukokuuta 2008, että hän on jättänyt tietoisesti ilmoittamatta yli 1700 euron vaalituet, koska siitä ei ole säädetty rangaistusta. Tämän jälkeen milloin kansanedustaja, milloin ministeri on saanut selitellä osuuttaan erilaisissa vaalirahakytköksissä.

Suomi oli vuonna 2007 maailman lahjomattomin maa. Vaalirahakohu pudotti Suomen viidennelle sijalle.

Lahjonnanvastainen järjestö Transparency Suomi peräänkuuluttaa kansanedustajille ja virkamiehille samaa lainsäädäntöä lahjuksien ottamiseen. Vaalirahalainsäädäntöä on jo uudistettu. Transparency Suomen puheenjohtaja Santeri Erikssonin mukaan seuraava iso askel on kansanedustajien lahjussäädökset.

- Tällä hetkellä virkamiehillä ja kansanedustajilla on ihan eri säännöt lahjontaan liittyen. Kansanedustajille saa antaa paljon enemmän lahjoja ihan eri tavalla kuin virkamiehille.

- Heidät pitäisi nyt tuoda samalle viivalle, tästä on Suomea huomautettu jo kansainvälisestikin, Eriksson muistuttaa MTV3:n Huomenta Suomessa.

- Sitten pitäisi luoda lobbarirekisteri, että nähtäisiin kuka on kenenkin asialla ja miten raha liikkuu.

Suomalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja poliisiin ei onneksi ole horjunut, toteaa Eriksson.

- Epäasiallisesta poliittisesta vaikuttamisesta on herännyt monenlaisia epäilyksiä siitä, että tietyt poliitikot kokevat politiikan kavereiden asioiden hoitamisena eikä yhteisten asioiden hoitamisena. Se on tietenkin valitettavaa.

Kuka muistaa mitä? Entä kenen rahoilla?

Eriksson perää avointa poliittisen rahoituksen järjestelmää Suomeen.

- Koko ajan kysytään muistatteko sitä ja muistatteko tätä. Meidän poliittisen rahoituksen järjestelmän pitäisi olla semmoinen, että tiedot olisi kirjattu julkisesti ylös, jotta äänestäjät osaisivat arvioida kuka tukee ketäkin. Näin ei tarvitsisi miettiä muistaako joku tai ei, Eriksson toteaa.

Vaalirahoituksessa tai lobbauksessa ei ole mitään väärää, kunhan äänestäjä ei unohdu, Eriksson muistuttaa.

- Tässä on kyse siitä, että poliitikot toimivat äänestäjien valtakirjalla, mandaatilla. Äänestäjien pitää pystyä tietämään, että vaikuttaako poliitikon toimintaan epäasiallisesti jotkut muut tahot.

Suomessa lobbausta ei ole säännelty millään tavalla. Eriksson haluaa Suomeen lobbarirekisterin, johon kirjattaisiin kuka ajaa kenenkin asiaa, kuinka paljon rahaa liikkuu etujärjestöiltä poliitikoille, koska tavataan ja mitä tietoa on jaettu

- Usein sanotaan, että lobbauksessa on kyse tietojen jakamisesta - jos kerta jaetaan vaan tietoa, niin miksi sitä ei voi vaan sitten julkistaa kaikille koko kansan nähtäväksi? Transparency Suomen puheenjohtaja kysyy.

Eriksson harmittelee sitä, että vaalirahakohun myötä intressijärjestöjen ja etujärjestöjen toiminta on saanut huonon maineen.

- Järjestöjen toimintaa ehdottomasti tarvitaan. Jotta niiden maine voidaan puhdistaa, tarvitaan avoimuutta.

Katso Transparency Suomen puheenjohtajan Santeri Erikssonin haastattelu (Huomenta Suomi 15.4.2010)