Miksi toiset rasvamaksat altistavat diabetekselle ja toiset eivät? Helsingin yliopisto löysi syyn

Alkoholista riippumaton rasvamaksa on maailman yleisin maksasairaus. Suomalaisista 45–74-vuotiaista sitä sairastaa noin 21 prosenttia.

Alkoholista riippumaton rasvamaksa ei kuitenkaan ole yhtenäinen sairaus. Diabetekselle ja sepelvaltimotaudille altistava "metabolinen rasvamaksa" liittyy metaboliseen oireyhtymään ja maksan insuliiniresistenssiin. "PNPLA3-rasvamaksan" taustalla taas on PNPLA3-geenin tietty muoto, jonka kantajilla maksa rasvoittuu muita helpommin. Geenin kantajiin kuuluu noin 40 prosenttia eurooppalaisista.

PNPLA3-rasvamaksaan ei liity insuliiniresistenssiä eikä se altista diabetekselle. Molempiin rasvamaksatyyppeihin liittyy kuitenkin riski sairauden etenemisestä kirroosiin ja maksasyöpään. 

Maksojen koostumuksissa selviä eroja

Professori Hannele Yki-Järvisen johdolla tehdyssä tutkimuksessa on nyt selvitetty, miksi PNPLA3-rasvamaksa ei altista diabetekselle eikä sydänsairaudelle.

Tutkimukseen osallistui 125 henkilöä, joilla oli joko metabolinen tai PNPLA3-rasvamaksa, molemmat rasvamaksatyypit tai ei kumpaakaan niistä. 

Molemmissa rasvamaksatyypeissä maksan rasvoittumisaste oli kolminkertainen verrokkeihin nähden. Insuliiniresistenssin tunnusmerkit, kuten vyötärönympärys, seerumin triglyseridit ja verensokeri, olivat koholla metabolista rasvamaksaa sairastavien ryhmässä, mutta eivät PNPLA3-ryhmässä.

Metabolisen rasvamaksan ja PNPLA3-rasvamaksan koostumuksessa oli selviä eroavuuksia. Metabolisessa rasvamaksassa oli tyydyttyneitä rasvahappoja ja insuliiniresistenssiä aiheuttavia seramideja, kun taas PNPLA3-rasvamaksan rasvahapot olivat monityydyttymättömiä eikä haitallisia seramideja esiintynyt.

Maksojen ero osoitettiin ensimmäisen kerran

Tässä tutkimuksessa osoitettiin ensimmäisen kerran, että rasvamaksaa on kahta päätyyppiä ihmisellä ja että seramidirasvat aiheuttavat insuliiniresistenssiä myös ihmisen maksassa. Aikaisemmin havainto tehty vain hiirikokeissa.

– Erot maksan rasvahappo- ja triglyseridikoostumuksessa selittävät hyvin, miksi metabolinen rasvamaksa lisää tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiä, mutta PNPLA3-rasvamaksa ei, tutkijalääkäri Panu Luukkonen sanoo.

– Löydös tarkoittaa, että tulevaisuudessa vastaanotolla tulisi pyrkiä selvittämään minkä tyyppinen rasvamaksa potilaalla on. Jos potilaalla on "metabolinen rasvamaksa", häntä tulee seurata ja hoitaa ajatellen tyypin 2 diabeteksen, sydäntaudin ja maksaongelmien lisääntynyttä riskiä. Jos potilaalla on "PNPLA3-rasvamaksa", häntä tulee seurata erityisen tarkasti ajatellen etenevän maksasairauden riskiä.