Miksi nainen sai parhaan ohjaajan Oscarin vasta nyt?

- Se on volyymikysymys, perinteisesti elokuva-ala on ollut maailmalla ja meilläkin miesvaltainen. Näissä asioissa tarvitaan aina se aika, että tulee tarpeeksi naistekijöitä alalle, jotta päästään kohti sitä, ettei se ole kummajainen suuntaan tai toiseen riippumatta siitä mikä ihmisen sukupuoli on.

- Tuntuuhan se hassulta, että näin pitkään piti odottaa. Nyt eletään kuitenkin 2010-lukua.

Yhdysvallat ja Oscarit ovat oma lukunsa. Entä ovatko mies- ja naisohjaajat yhtä hyvässä asemassa Suomessa?

- Olen aika paljon hakannut päätäni seinään, mutta niin ovat miespuoliset kollegatkin. Tietysti käsikirjoitusten hylkäämisiin vaikuttavat monet asiat lähtien siitä mikä on päättävän tahon oma mieltymys, millainen käsikirjoitus ja niin edelleen - asia ei ole mustavalkoinen.

- Miehillä on kuitenkin perinteisesti ollut vahva miesverkosto, jossa autetaan toinen toistaan - kummisetiä on löytynyt. Se on puuttunut naisilta.

Eli kummitätiverkostoa pitäisi alkaa rakentaa?

- Kyllä, ja itsekin voin sitä kehittää, eli auttaa nuorempia tekijöitä. Opiskeluaikoina minulle tärkeä esikuva oli opettajani, käsikirjoittaja Tove Idström. Mutta nuorena olisin kaivannut tueksi myös naisohjaajaa, johon olisi voinut peilata omaa tekemistään.

- Ohjaajaliitossa ollaan kyllä mietitty sitäkin, että miten naiset osaisivat pitää puolensa. Saattaa olla, että miehet osaavat neuvotella itselleen paremmat edut. Elokuva-alalla on ne samat epäkohdat kuin muillakin työpaikoilla Suomessa.

Naisohjaajat saavat vähemmän palkkaa kuin miehet?

- Joissakin tapauksissa kyllä....aina täytyy tieysti ottaa huomioon myös ihmisen kokemus - eivät palkat voi olla kiveen kirjoitettuja. Lähtökohta on, että pitäisi saada selkeät ja yleispätevät sopimukset

- Kaiken kaikkiaan tilanne on muuttunut parempaan suuntaan naisohjaajien kannalta. Mutta silti, se minkä verran Suomessa on ohjaajina miehiä ja naisia, ei vastaa tilastollisesti sitä, että kuinka paljon elokuvista lopulta on miesten tai naisten ohjaamia.

- Suomessa on kuitenkin terve tilanne, eli ei ole mitään isoja rakenteellisia esteitä, millä naisia estetään. Enemmänkin ne on niitä vanhoja käytäntöjä ja asenteita, jotka ovat nyt muuttuneet..

Minkälaisia vanhoja käytäntöjä ja asenteita on ollut?

- Tiedän omasta kokemuksesta, että voi olla vaikea saada tietynlaisia aiheita läpi. Olen saanut palautetta, että "tämä aihe on niin marginaalinen, pieni ja arkipäiväinen".

Elokuvasta Kohtaamisia: näyttelijä Sampo Sarkola, Jenni Banerjee, ohjaaja Saara Cantell ja Anneli Sauli. Kuva: Lehtikuva / Kimmo Mäntylä.

Mitä ne liian pienet aiheet ovat?

- Oma Kohtaamisia-elokuvanikin tyrmättin jo kerran tunnin mittaisena televisioelokuvana, koska aihe oli liian marginaalinen ja pieni. Elokuva kertoo valitsemisesta ja valinnan hetkestä, kuinka paljon meillä on ylipäätään on elämässä mahdollista valita.

Tällä tavallako sen esittelit, kun se tyrmättiin?

- Käsikirjoituksen perusteellahan se tyrmättiin. En tiedä voiko siitä vetää sen suurempia johtopäätöksiä. Alalla on tavallista, että ihmisillä on eri makuja sukupuolesta riippumatta. Ne jotka päättävät, heillä on henkilökohtaiset mieltymyksensä. En halua lähteä siihen, että tulkitsen kaiken niiden silmälasien läpi, että minua nyt naisena kohdellaan kaltoin.

- Se on myös tosi vaarallista, jos aletaan puhua, että naiset tekevät näitä pienimuotoisia ja syvällisiä ihmissuhde-elokuvia, että eihän se niin mene.

Ovatko ohjaajat ja näyttelijät reiluja keskenään riippumatta siitä onko mies vai nainen?

- V-mäisiä ja valtaa käyttäviä ihmisiä löytyy aina sukupuolesta riippumatta. He ovat kuitenkin onneksi poikkeuksia. Suurin osa elokuvaporukasta - miehistä ja naisista - on ihania ihmisiä.

Lue myös: