Mainos

Melkein hauska kirja tuleville isille

Anu Silfverberg: Äitikortti (Teos, 2013)

Arvio: Joonas Lepistö

Halusin nauraa tämän kirjan aikana. Kirjan lopussa huomasin, että olin nauranut kerran. Olin pettynyt. Tämä on kirja, joka haluaa olla hauska.

Nyt voidaan arvailla, onko huumorintajuni heikkoa, vai kirjan huumori vain melko hauskaa. Joka tapauksessa oli viihdyttävää lukea hysteerisistä äideistä ja fundamentalismin hiipimisestä makuuhuoneisiin.

Äitikortti-kirja kertoo pääosin toimittaja/kirjailija Anu Silfverbergin suhteesta jälkikasvuun, lapsen teon yrittämisestä, yksinäisyydestä, raskaudesta, synnyttämisestä ja lapsen tulon jälkeisestä muuttuneesta elämästä.

Kirja kantaa ja on samaistuttava, koska kirjoittajalla on oma lehmä ojassa. Silfverberg on eittämättä kahlannut äitiystiedon tulvassa hyvin tuloksin. Toiset saavat tiedosta voimaa, kun keho paisuu ja valmistautuu synnytykseen - toiset ajattelevat, että tieto lisää tuskaa ja eivät missään nimessä halua tietää, mitä tuleman pitää.

Kirja ei käske, neuvo eikä ohjaa, vaan keskittyy herättämään ajatuksia. Kirjan aikana tuli kuitenkin usein tunne, että miksi kirjailija kirjoittaa näistä asioista, että eivätkö ihmiset tiedä näitä juttuja? Aliarvioiko teos lukijoitaan.

Kirjan sielullisinta antia on mielen ja kehon suhde. Kuinka mieli koettaa hallita kehoa, ja joskus se on aivan käsittämätöntä, turhaa, mahdotonta. Ja se, että miten seksuaalisuuteen kasvaa. Silfverbergin teini-iän kokemukset e-pillereistä, joita jaettiin vastaanotolla kysymättä, onko edes seksisuhteessa, saa suun loksahtamaan. Ja mihin kulttuuri painostaa? Onko lapseton mukamas jotenkin huonompi kuin lapsellinen? Poika vai tyttö? Onhan sillä väliä?

"Äitikortti" tarjoaa myös tervettä suhteellisuudentajua. Kirjailija muistuttaa, että ihminen on nisäkäs ja vertaa äitiyttä eläinten vastaavaan: "Koko eläintuotanto on pelkkää pakotettua raskautta ja synnyttämistä, joka päättyy siihen, että poikanen riistetään emoltaan."

Kaksi ajatusta, mitkä jäivät lukukokemuksesta päällimmäisinä mieleen: Kun hyväksyy, että keho on kaveri, menee paljon paremmin. Ja että lapsen saaminen ei ole yksinkertaista - varsinkin hedelmöitymisen venähtäminen on aina henkilökohtainen tragedia.

Olisipa ollut hienoa lukea tämä kirja ennen isäksi tuloa. Kun tietää "hommat" ainakin sinne päin, niin lukukokemus hieman lässähtää.

Silti kirja on arvokas vierailu äidiksi haluavien naisten maailmaan. Vaikka kirja sopii kaikille, eritoten suosittelen opusta kaikille tuleville isille. Uskon, että olette parempia puolisoja käännettyänne "Äitikortin".

Arvion kirjoittaja Joonas Lepistö on toimittaja MTV Uutisissa

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.