Marttojen modernisointi uuden johtajan tähtäimessä

Heikkilä aikoo uudessa työssään ohjata järjestöä kohti aiempaa kansainvälisempää maailmankuvaa.

– Nykymartta on mielestäni sellainen, joka kantaa huolta niin kotimaan tilasta kuin globaalistakin hyvinvoinnista. Hän ajattelee yhtä lailla eettistä kuluttamista, solidaarisuutta ja tasa-arvoa kuin kodin- ja kädentaitoja. Hänellä on avoin mieli ja hän käyttää sydämensä ja käsiensä ohella myös aivojaan, Heikkilä luonnehtii.

Näkökulman laajentaminen saattaa tulevaisuudessa näkyä myös Marttaliiton ja sen piirijärjestöjen toiminnassa.

– Voisimme tarjota uudenlaisia kursseja, kuten vaikka sijoitusneuvontaa ja rahankäytön opastusta eettisen kuluttamisen näkökulmasta. Myös kansainväliset ruokakulttuurit voisivat tarjota kursseille sisältöä samoin kuin puutarhanhoito, kirjallisuus ja kirjoittaminen. Ja sieniretkillä voitaisiin yhdessä ideoida, miten auttaa maailman vähempiosaisia, Heikkilä visioi.

Haiti kosketti

Uusi toiminnanjohtaja vaihtaa työpaikkaa lähes lennosta, sillä työt Haitin katastrofiavun parissa pitivät Heikkilän kiireisinä aivan tammikuun loppuun saakka.

– Se oli raskas rupeama, mutta jätän ne työt taakseni hiukan haikein mielin. On ollut mahtavaa huomata jälleen kerran, miten auttavaisia suomalaiset ovat. Olemme puolentoista viikon aikana saaneet kasaan lähes kaksi miljoonaa euroa.

Heikkilä arvioi suomalaisten avustusinnon johtuvan kansakunnan omista vaikeista vuosista.

– Sotakokemukset siihen varmaankin vaikuttavat. Täälläkin on koettu kovia ja tiedetään, miltä tuntuu aloittaa elämä tyhjästä. Auttamishalu kumpuaa varmasti myös meidän hyvinvoinnistamme, halutaan jaksaa omasta jotain niille, joilla ei ole mitään. Ehkä suomalaiset kokevat jollain tapaa maksavansa velkaa pois, Heikkilä pohtii.

Oppeja vailla

Marttaliiton uusi keulakuva sanoo suoriutuvansa välttävästi useimmista kotitaloustöistä. Eniten olisi tarvetta liiton maata kiertävän sukkarekan opeille.

– En ole neulonut sukkaa varmaan pariinkymmeneen vuoteen! Aikoinaan steinerkoululaisena tuli tehtyä paljonkin kaikenlaista käsin, mutta se on jäänyt. Kantapäätä en enää osaisi tehdä. Ja mitä muuhun tulee, ruoanlaitosta vastaa meillä mies. Minä saatan uskaltautua tekemään hilloja ja mehuja, mutta vain anopin valvonnassa, Heikkilä kuvailee.

Kotitöitä mieluummin Heikkilä panostaa perheen yhteiseen aikaan. Se tosin on joskus tiukassa työkiireiden vuoksi.

– Olen hyvin perhekeskeinen ihminen, mutta toisaalta myös hyvin työorientoitunut. Haluaisin nauttia sekä perheen läheisyydestä että haastavasta työstä, mutta eihän se aina ole ristiriidatonta. Työ tuppaa viemään liikaa aikaa perheeltä.