Markkinat ohjaavat paikallista sopimista

Helsingin yliopiston ja Työsuojelurahaston tutkimuksessa arvioidaan, että markkinoiden sanelema pakkosopiminen on yksityisellä sektorilla paikallisen sopimisen pääsuunta. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä työn ja pääoman ristiriidasta, vaan paineet tulevat ennemminkin markkinoiden kautta lisääntyneestä "asiakasvallasta".

-Paikallinen sopiminen ei ole ensisijaisesti työnantajan sanelua, vaan markkinoiden sanelua, johon niin työnantaja- kuin työntekijäpuolen on alistuttava, tutkija Sakari Timonen määrittelee. Kiristyvässä kilpailutilanteessa yrityksen johto joutuu kamppailemaan tulevaisuudestaan kuten työntekijätkin. Asiakkaiden tarpeet pyritään turvamaan hinnalla millä hyvänsä. Uhan ilmapiirissä kumpikaan osapuoli ei odota innolla neuvotteluja paikallisista sopimuksista.

-Suhtautuminen niihin on alistuvaa, apaattista, kuten välttämättömyyden pakkoon suhtautuminen yleensä on, Timonen kuvaa. Tutkimus "Paikallisen sopimisen käänne" kuuluu osana paikallista sopimista ja luottamushenkilöiden asemaa koskevaan tutkimustyöhön, josta päätettiin joulukuussa 1997 syntyneessä tulopoliittisessa sopimuksessa. Projektiin kuuluu myös kolme muuta tutkimusta. Tulosten pohjalta pyritään kehittämään työehtosopimusjärjestelmää, joka edellyttää tehokasta neuvottelujärjestelmää.

Tiimityön palkkaus tuottaa ongelmia<?LL_ARTICLEIMG ID=15540 ALIGN=RIGHT>

Paikallisen sopimisen käänne tarkoittaa myös palkansaajien asennemuutosta. Ay-aktiivisuuden sijasta työntekijät pitävät tärkeänä asiakassuhteiden menestyksellistä hoitamista. Työntekijät eivät aina enää hyväksy sitäkään, että luottamushenkilö yksin tekee heidän puolestaan sopimuksen.
-Perustellusti voidaan puhua työntekijöiden itsenäistymistendenssistä työsuhdeasioissa, Sakari Timonen sanoo. Samalla ryhmätyö lisääntyy, mikä aiheuttaa ongelmia töiden palkkauksessa, sillä työehtosopimusten palkkaperusteet ja palkkaustavat perustuvat perinteisesti yksilöllisyyteen.

Tiimityön myötä tulospalkkauksen rooli taloudellisen kannustamisen välineenä korostuu. Tutkimuksen mukaan yritykset eivät kuitenkaan ole onnistuneet erityisen hyvin tiimityön ja tulospalkkausjärjestelmän yhteensovittamisessa. Myös luottamushenkilöiden auktoriteettiasema heikkenee. Työntekijät eivät arvosta luottamusmiehille annettua vapautusaikaa työstä luottamustehtävien hoitoa varten, vaan valittavat kun heidän pitää tehdä näiden työt. Arvostuksen väheneminen näkyy myös alhaisena halukkuutena ryhtyä luottamustehtäviin.

Timosen mukaan luottamushenkilöiden arvostuksen väheneminen saattaa ajan myötä heikentää paikallisen neuvottelujärjestelmän toimivuutta työpaikkasopimisessa. Työntekijöiden näkemyksiä on kartoitettu haastattelemalla. Timosen tapaustutkimukseen on haastateltu 78 henkilöä ja kirjattu yli 1400 liuskaa työntekijöiden ja yritysjohdon mielipiteitä. Nyt julkaistun tutkimuksen esitutkimus valmistui 1998.

(STT)