Lapsiasianvaltuutettu Maria-Kaisa Aula vietti kouluaikanaan kesänsä torimyyjänä, mikä oli luonnollinen valinta hänen isänsä ammatin takia.
Isä nimittäin toimi perunanviljelijänä maa- ja metsätalouspainotteisessa Tervolassa, joten Maria-Kaisa myi varhaisperunoita ja sipuleita Kemin torilla.
- Isä oli myynyt perunoita vakituisille torimyyjille. Ajattelin, että miksi en voisi itsekin niitä siellä myydä, eikä siihen aikaan ollut mitään muutakaan mielekästä kesätyötä tarjolla, Aula kertoo.
"Minä olin sitten uusi ja reipas myyjä ja asetin hinnan alemmaksi kuin muut, että mua ei kyllä kohdeltu mitenkään suopeasti." |
1970-luvulla ei maaseudulla juurikaan ollut kesätöitä tarjolla, sillä esimerkiksi kunnat eivät vielä tuolloin työllistäneet kesätyöläisiä.
- Kyllä se työ täytyi itse jostakin kehittää. Torityö oli kuitenkin mielekkäämpää kuin isän ja äidin pellolla ahertaminen.
Perunanmyynnin salat tutuiksi
Maria-Kaisa Aula teki torimyyjän töitä parina kesänä Kemissä. Torilla hän oppi markkinatalouden lakeja kantapään kautta.
Uutena myyjänä hänella ei ollut kokemusta torin hiljaisesta hintapolitiikasta. Aina aamuvarhain hinnat olivat korkeat, kun taas iltapäivällä kilohinnat tulivat alas ropisten. Aula muistaa, että 70-luvun lopulla perunakilo saattoi aamulla maksaa jopa 12 markkaa.
- Heillä oli selvästi sellainen kartelli eli samat alkuhinnat kaikilla. Minä tulin reippaasti ja asetin hinnan alemmaksi kuin muut, että mua ei kyllä kohdeltu siellä aluksi mitenkään suopeasti, Aula muistelee.
Sattumaa tai ei - opintojen jälkeen Maria-Kaisa Aulasta tuli itse pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja.
Perunoita piti kuokkia jo aamukuudelta
Maria-Kaisa Aula säästi palkkarahansa syksyllä alkaviin yliopisto-opintoihin. Pääosin hän nautti torityöstä, mutta toisinaan varhainen aamuherääminen harmitti. Viikonloput olivat parhaita toripäiviä, mutta myös kesälavan bändit ja tanssit osuivat aina perjantai-illoille.
- Tulin sieltä ehkä joskus yhden kahden aikaan yöllä kotiin. Sitten piti alkaa kuokkia perunoita ehkä kuuden aikaan aamulla, että ehti kahdeksaksi torille töihin. Mutta nuorenahan sitä jaksaa.
Aula muistelee, että työ ei kuitenkaan ollut pakon edessä raatamista vaan pääosin mukavaa.
- Ei isäni mitenkään pakottanut tai velvoittanut minua työhön. Hän kyllä sillä lailla oli suosivainen, että antoi ne perunat minulle ilmaiseksi, mutta minun piti kyllä itse kuokkia ne.
Työnhaussa ei kannata nirsoilla
Mari-Kaisa Aulan mielestä luovuus ja aktiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia kesätöitä haettaessa. Töitä kannattaa uskaltaa kysyä ja ottaa pieniäkin vastaan.
- Minusta kaikki kokemus työstä, vaikkei se olisi justiin sitä omaan koulutukseen liittyvää, on pitemmän päälle hyödyllistä. En olis sillä tavalla ainakaan turhan nirso.
Torityöstä on ollut Aulalle hyötyäkin.
- Kyllä opin sellaista ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa. Ja täytyyhän siinä ajatella sitä kokonaisuutta, kun myyntikojunsa pystyttää ja koko kesän ajalta suunnittelee.
Toisaalta kesällä pitäisi myös voida rentoutua.
- Minua huolestuttaa varsinkin yliopisto-opiskelijat, sillä monesti he painavat töitä pitkän opiskeluputken jälkeen vielä kesälläkin. Olis tärkeää jättää aivoillekin lepuutusaikaa.