Maija Vilkkumaalta uusi rockimpi levy

Kuusi vuotta sitten MaijaVilkkumaa antoi ensimmäisiä haastattelujaan sooloartistina. Silloin hän suhtautui mahdollisuuksiinsa sangen varauksellisesti. Kuusi vuotta ja kolme albumia myöhemmin, takana on viisi viikkoa Suomen virallisen listan ykkösenä, 50 viikkoa top kympissä ja 110 viikkoa top 40:ssä. Ja kauppojen hyllyillä neljäs albumi Se ei olekaan niin.

Maija Vilkkumaan edellinen albumi Ei on myynyt huikeasti yli 120 000 kappaletta eli levyn on hankkinut lähes 2,5 prosenttia kaikista suomalaisista. Se on melkoinen määrä.

- Itsekin on vaikea käsittää, että niin tolkuttoman moni ihminen on ostanut sen. Hyvinhän aiemmatkin levyni menestyivät, mutta Ei meni yli äyräiden, Vilkkumaa tunnustaa.

Vilkkumaa pohdiskelee, että artisti voi Suomessa myydä albumiaan 120 000 kappaletta vain kahdella metodilla. Laulaja tai bändi on joko ottanut koko sukupolven haltuunsa, kuten Dingo muinoin, tai sitten albumi tehoaa riittävästi tarpeeksi monenlaisiin kuulijoihin.

- Minä katson kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään. Esimerkiksi nimibiisi Ei, siinä oleva äidin ja tyttären vastakkainasettelu. Se on käsittääkseni tehonnut sekä äiteihin että tyttäriin, Vilkkumaa pohtii.

Se ei olekaan niin on Maija Vilkkumaan albumeista äänimaisemaltaan selvästi rotevin. Ajoittain Vilkkumaa bändeineen käy lähellä perinteisen raskaan rockin ilmaisua.

- Menestyksen myötä minun ja bändini paikka musiikkikartalla on vakiintunut. Ja vakaa asema antaa meille itseluottamusta tehdä rohkeitakin vetoja.

- Kyllähän tämä meidän raskain levymme on. Jos tehdään heviriffi, niin tehdään se sitten samalla oikein kunnolla. Runsaan keikkailun myötä soittoon on koko ajan tullut lisää raskautta ja joihinkin kappaleisiin jopa lisää tempoa. Nyt levyltä kuuluu myös entistä selvemmin koko ryhmän kiintymys raskaaseen rockiin, säveltäjä-sanoittaja Vilkkumaa kertoo mainiten erikseen nimet Led Zeppelin ja Whitesnake.

Maija Vilkkumaan teksteissä on aiemminkin esiintynyt alakuloa, eikä se uudella albumilla ole niistä mihinkään hävinnyt.

- Ensimmäisessä kappaleessa Kesä alakuloa on mukana vain ripaus ja päätösbiisi Puisto puhuu antaa jo lohtuakin, mutta muilta osin tekstit ovat alakuloon päin kallellaan.

- Mutta sellainen minä olen. Ehkä minussa on annos slaavilaisuutta. Ja ongelmatilanteet ovat minun mielestäni aina olleet mielenkiintoisia. Silloin kun tuntuu, että maailma on täynnä kaoottisuutta, ristiriitoja ja vastavoimia, tekstin tekeminen tuntuu tuovan järjestystä asioihin, Vilkkumaa luonnehtii.

Maija Vilkkumaan festivaalikeikoilla voi nähdä ja kuulla, kun pari tuhatta ihmistä laulaa jokaisen Vilkkumaan kappaleen alusta loppuun mukana. Vilkkumaan tekstejä on kuunneltu pitkään ja hartaasti ja kuuntelijoita on paljon. Vilkkumaan sanoituksista on moni etsinyt elämänohjeita ja vielä useampi toivoa.

- Onhan minulle sanottu, että "olisin keväällä kuollut, jos en olisi kuullut sinun kappalettasi" ja muuta vastaavaa. Mutta minä luulen, että se sama tyyppi olisi kyllä selvinnyt hengissä ilman minun kappalettanikin. Se olisi varmasti löytänyt avun jostain muualta, Vilkkumaa sanoo.

Amerikassa on joskus syyllistetty artisteja, joiden levyjä kadulle ammuskelemaan rynnännyt teini on sattunut kuuntelemaan juuri ennen veritöitään. Maija Vilkkumaa ei omalta kohdaltaan koe artistin valta-vastuu-asetelmaa ongelmallisena.

- Minä en usko, että ainakaan minun lauluillani tai biiseilläni voi olla sellaista valtaa. Ei biisi voi pilata eikä pelastaa kenenkään elämää, Maija Vilkkumaa kiteyttää.

(MTV3-STT-Antti Eerola)

Lue myös:

    Uusimmat