Kuusi vuotta sitten Maija Vilkkumaa antoi ensimmäisiä haastattelujaan sooloartistina. Silloin hän suhtautui mahdollisuuksiinsa sangen varauksellisesti. Kuusi vuotta ja kolme albumia myöhemmin, takana on viisi viikkoa Suomen virallisen listan ykkösenä, 50 viikkoa top kympissä ja 110 viikkoa top 40:ssä. Ja kauppojen hyllyillä neljäs albumi Se ei olekaan niin.
Maija Vilkkumaan edellinen albumi Ei on myynyt huikeasti yli 120 000 kappaletta eli levyn on hankkinut lähes 2,5 prosenttia kaikista suomalaisista. Se on melkoinen määrä.
- Itsekin on vaikea käsittää, että niin tolkuttoman moni ihminen on ostanut sen. Hyvinhän aiemmatkin levyni menestyivät, mutta Ei meni yli äyräiden, Vilkkumaa tunnustaa.
Vilkkumaa pohdiskelee, että artisti voi Suomessa myydä albumiaan 120 000 kappaletta vain kahdella metodilla. Laulaja tai bändi on joko ottanut koko sukupolven haltuunsa, kuten Dingo muinoin, tai sitten albumi tehoaa riittävästi tarpeeksi monenlaisiin kuulijoihin.
- Minä katson kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään. Esimerkiksi nimibiisi Ei, siinä oleva äidin ja tyttären vastakkainasettelu. Se on käsittääkseni tehonnut sekä äiteihin että tyttäriin, Vilkkumaa pohtii.
Se ei olekaan niin on Maija Vilkkumaan albumeista äänimaisemaltaan selvästi rotevin. Ajoittain Vilkkumaa bändeineen käy lähellä perinteisen raskaan rockin ilmaisua.
- Menestyksen myötä minun ja bändini paikka musiikkikartalla on vakiintunut. Ja vakaa asema antaa meille itseluottamusta tehdä rohkeitakin vetoja.
- Kyllähän tämä meidän raskain levymme on. Jos tehdään heviriffi, niin tehdään se sitten samalla oikein kunnolla. Runsaan keikkailun myötä soittoon on koko ajan tullut lisää raskautta ja joihinkin kappaleisiin jopa lisää tempoa. Nyt levyltä kuuluu myös entistä selvemmin koko ryhmän kiintymys raskaaseen rockiin, säveltäjä-sanoittaja Vilkkumaa kertoo mainiten erikseen nimet Led Zeppelin ja Whitesnake.
Maija Vilkkumaan teksteissä on aiemminkin esiintynyt alakuloa, eikä se uudella albumilla ole niistä mihinkään hävinnyt.