Määräaikaisuus rassaa kokeneita työntekijöitä

Määräaikaisuus vaikuttaa myös työntekijän asenteeseen: uudistuksiin ja pitkäjänteiseen kehittämiseen ei löydy intoa, jos työn kestosta ei ole tietoa. Yliaktuaari Hanna Sutela Tilastokeskuksesta arvioikin tuoreimmassa Hyvinvointikatsaus-lehdessä, että jatkuvan määräaikaisuuden seuraukset kantaa lopulta työnantaja itse.

Naisten ja miesten päinvastaiset tarinat

Sutela toimi tutkijana Tilastokeskuksen viimevuotisessa työolotutkimuksessa, jonka mukaan määräaikaisissa työsuhteissa oli 192 000 naista ja 136 000 miestä. Yleisimmin määräaikaisessa työsuhteessa ovat ylempinä toimihenkilöinä työskentelevät naiset. Heistä määräaikaisia on joka neljäs, eikä tilanne ole sidottu ikään: naiset ovat varsin usein ilman pysyvää työsuhdetta vielä yli kolmikymppisinä. Kun määräaikaiset naiset ovat useammin toimihenkilöitä kuin työntekijöitä, miesten määräaikaisuuden keskiarvotarina on juuri päinvastainen.

Epätyypillisessä työsuhteessa on eniten alle 30-vuotiaita, pelkän perusasteen tai alemman keskiasteen koulutuksen saaneita työntekijämiehiä. Kaikkein vähiten määräaikaisia miehiä löytyy nimenomaan ylemmistä toimihenkilöistä: vakinaista suhdetta vailla on näistä miehistä vain joka kymmenes.

Määräaikaisuus kaksinkertaistunut

Vertailu vuosien 1984 ja 1990 työolotutkimuksiin kertoo määräaikaisuuden lisääntyneen kaikilla työpaikoilla. Nyt lähes joka viides palkansaaja on määräaikainen, kun viime vuosikymmenen lopulle asti vain joka kymmenes oli ilman vakinaista työsopimusta. Kun määräaikaisuus on vakiintunut normaalitilaksi, yhä useampi määräaikainen on jo varsin kokenut työntekijä. Vuonna 1984 vain kuusi prosenttia työntekijöistä oli määräaikaisia kymmenen vuoden työuran jälkeen. Vuonna 1997 määrä oli liki kaksinkertainen, 11 prosenttia.

Kokemuksen karttuessa ja peräkkäisten määräaikaisuuksien "ketjuuntuessa" tilanne koetaan kuitenkin epämiellyttävämpänä kuin vasta työmarkkinoille tullessa, ilmenee työolotutkimuksesta. Naisia määräaikaisuus rasittaa enemmän kuin miehiä, koska he ovat viettäneet miehiä enemmän aikaa epätyypillisissä työsuhteissa, kirjoittaa Sutela.

Myös määräaikaisuuden kesto vaikuttaa siihen, miten työntekijä kokee tilanteen. Naiset pitävät vaikeimpina aivan lyhyitä työpätkiä, miehiä taas jurppivat eniten puolesta vuodesta vuoteen kestävät määräaikaisuudet. Yli vuoden pituiset työsuhteet ovat molemmille sukupuolille helpommin siedettäviä.

Perhe on naisille rasite?

Työsuhteen pituus tuntuu myös siinä, millaiseksi työntekijä kokee asemansa työpaikalla. Työolotutkimuksen mukaan heikoimmilla tuntevat olevansa muutaman kuukauden pestillä puurtavat työntekijät. Naisten ja miesten kokemukset perheen vaikutuksesta ovat vastakkaisia. Perheelliset miehet tunsivat olonsa työyhteisössä varmemmaksi kuin muut määräaikaiset, naiset taas heikommaksi.

Sutela pohtiikin, nähdäänkö naisten ja miesten perheellisyys työpaikoilla yhä eri lailla. Naisille kotona odottavat lapset ovat työtä haittaava rasite, kun taas miehet muuttuvat perheen perustettuaan vastuullisiksi ja vakavastiotettaviksi. Kaikkein rankinta määräaikaisuus on yksinhuoltajille, helpoimmin sen kestävät kokonaan perheettömät.

Avo- tai avioliitossa elävien miesten ja naisten kokemukset poikkeavat jälleen selvästi toisistaan, sillä miehiä määräaikaisuus alkaa murehduttaa lapsiluvun karttuessa. Naiset sen sijaan kokevat tilanteen vaikeimpana silloin, kun heillä on puoliso mutta ei lapsia. Sutelan mukaan määräaikaisuus ottaa tällöin koville siksi, että kyse on yleensä juuri ensimmäistä lastaan suunnittelevista naisista. Lapsen oikeaa ajoitusta on epävarmassa työtilanteessa vaikea päättää.

Resurssien tuhlausta?

Työolotutkimuksessa luodattiin myös sitä, miten määräaikaisuus vaikuttaa työasenteisiin. Liki puolet vastaajista arveli suhtautuvansa takia työhönsä lyhytjänteisemmin lyhyen sopimuksensa takia. Motivaatioon vaikutti se, miten todennäköisenä vastaaja piti vakinaistamista. Tietyissä ammateissa vakipaikka on niin epätodennäköinen vaihtoehto, ettei työntekijä usko siihen pääsevänsä edes kaikkensa yrittämällä.

Myös vapaamuotoisista haastatteluvastauksista ilmeni, ettei määräaikaiselta välttämättä irtoa intoa esimerkiksi uudistuksiin. Joukosta löytyi myös koko elämänsä pätkätöitä tehneitä nelikymppisiä, jotka pitivät vuosien sitoutumista samaan työhön mahdottomuutena. Sutela moittiikin määräaikaisuuden vakinaistumista valtavaksi resurssien tuhlaukseksi. Hänen mielestään työnantaja on pelin suurin häviäjä, koska vakinaisina sama työntekijäjoukko "kehittelisi ideoita, uudistuksia, tekisi pitkän aikavälin suunnitelmia - ajattelisi strategisesti".
(STT)