Maanomistajien into luonnonsuojeluun vähäistä

Maanomistajien halukkuus perustaa luonnonsuojelualueita vapaaehtoisesti mailleen on ollut viime vuosikymmeninä vähäistä. Käytännössä vapaaehtoinen luonnonsuojelualueen perustaminen on ollut mahdollista jo 1980-luvulta.

-Aluksi kiinnostus oli yleisempää, mutta se hiipui Natura-suojeluohjelman ja rantojensuojeluohjelman myötä 1990-luvulla. Viime aikoina yhteydenottoja on taas alkanut tulla enemmän sekä ministeriöön sekä ympäristökeskuksiin, arvioi ympäristöministeriön ylimetsänhoitaja Pirkko Isoviita.

Uudelleenvirinneen kiinnostuksen taustalla on julkisuudessakin paljon esillä ollut eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelma, jossa luotetaan maanomistajien vapaaehtoiseen suojelutahtoon. Ohjelmaa ryhdytään toteuttamaan osin jo ensi vuonna, jahka ensin saadaan aikaan sopu niistä suojelubiologisista kriteereistä, joiden mukaan uudentyyppisiä suojelualueita valitaan.

Kohteet pieniä

Tähän asti maanomistajat ovat voineet vapaaehtoisesti tarjota maitaan suojeluun joko toteutettavan suojeluohjelman puitteissa tai suojeluohjelmien ulkopuolisena yksityisenä suojelualueena.

Vahvistettuja suojeluohjelmia ovat soiden, lehtojen, vanhojen metsien, rantojen ja lintuvesien suojeluohjelmat. -Joskus suojeluun ehdotetaan vaikka vain kauniina pidettyä metsää, mutta kyllä moni ehdottaja tietää jo ennakkoon tarkkaan, mitä luontoarvoja alueella on. Vastaan on toisaalta tullut sellaisiakin tapauksia, joissa yritetään estää suojelun avulla tien rakentaminen tai joku muu hanke, kuvailee ylitarkastaja Ari Jokinen Pirkanmaan ympäristökeskuksesta.

Ympäristöministeriön arvion mukaan yksityisiä suojelualueita on viime vuosina perustettu vajaat kymmenkunta vuodessa. Alueet joille rauhoituspäätöstä haetaan ovat yleensä pieniä, 1-10 hehtaarin kokoisia. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi metsäjätti UPM-Kymmenen hakemuksesta rauhoitettiin tänä vuonna 1400 hehtaarin alue Repovedellä.

Myös korvauksetta

Päätöksen suojelualueesta tekee paikallinen ympäristökeskus tai ympäristöministeriö ympäristökeskuksen esittelystä. Keskimäärin suojelualuehakemuksen käsittelyyn menee ympäristökeskuksessa noin vuosi.

Päätöksessä alueelle määritellään erikseen suojelutoimet ja maanomistajalle maksettavat korvaukset. Maanomistajalle maksetaan kertakorvaus taloudellisesta menetyksestä, joka voi aiheutua esimerkiksi hakkuu- tai rakentamiskiellosta.

-Valtaosa vapaaehtoisestikin suojelua hakevista maanomistajista tahtoo korvausta. Vain muutamat sellainen on tullut vastaan, joille korvausta tärkeämpää on ollut se, että alue säilyy tuleville sukupolville, Jokinen jatkaa.
(MTV3-STT)