Maallemuuttajien uusi elämä

Hyvän asumisen tarkastaja tapasi pariskunnan, joka on toteuttanut tämän ajatuksen käytännössä: Leena Vilenius ja Aslak Christiansson muuttivat Helsingistä maaseudulle ja järjestivät sinne myös työnsä.

Kun lapset muuttivat pois kotoa, Leena ja Aslak viettivät yhden talven lähinnä televisiota katsellen. Aktiivisina ihmisinä he saivat siitä hyvin pian tarpeekseen - elämään oli saatava jotain uutta sisältöä:

"Sanoin Aslakille, että muutetaanko maalle ja Aslak sanoi että muutetaan vaan - kato joku sopiva paikka", Leena naureskelee. "Meni pari viikkoa ja se kysyi, että no muutetaanko tässä... Olin sillä välin nähnyt ilmoituksen tästä paikasta ja kun tulimme katsomaan sitä, todettiin ettei tarvitsekaan enää lähteä tutkimaan muita." Uusi koti löytyi Luopioisilta, Kuohijoen kylästä. Siellä on nyt asusteltu seitsemän vuotta.

"Koko tämä pihapiiri inspiroi", Aslak muistelee. "Se oli niin kutsuva - tässähän voisi tehdä vaikka mitä! Se on yksi tämän asumismuodon parhaita puolia kaupunkiin verrattuna: koko ympäristö on rakennuksia lukuun ottamatta omin käsin tehtyä. Yksi asia kuitenkin päätettiin heti alussa - ei perusteta hevossiittolaa tai mitään muutakaan vastaavaa, josta emme tiedä yhtään mitään."

"Ihmiset hakevat uudenlaisia puitteita hyvän elämän järjestämiseen", sanoo arvostettu tulevaisuuden tutkija, VTT:n johtava tutkija ja Rooman Klubin jäsen Sirkka Heinonen. "On tarvetta hakeutua puhtaaseen, terveelliseen, turvalliseen ympäristöön. Ennen kaikkea tämä näkyy muutettaessa maalle, lähelle luontoa."

Heinonen painottaa perheen kokonaistilanteen arviointia päätöksenteossa:

"Jos ei ole kysymys sinkkuihmisestä, on tietysti kysyttävä, mikä on puolison mahdollisuus työn saantiin. Vaikka tietoyhteiskunnassa onkin hyviä mahdollisuuksia tietotyön siirtämiseen maaseudulle etätyön muodossa, kaikki työ ei siihen suinkaan sovellu. Sopiva yhdistelmä kotitaloudessa voisikin olla vaikkapa sellainen, jossa toinen puoliso on käden taitojen osaaja. Ja lapsiperheen on tietysti otettava huomioon koulut ja päivähoito. Maaseudulla palvelujen saatavuus poikkeaa kaupunkioloista."

Aslak ja Leena siirsivät olemisensa maaseudulle asteittain. Aslak otti virkavapaata työstään teatterista ja alkoi korjata miltei kaksikymmentä vuotta tyhjillään seissyttä taloa. Leena puolestaan jatkoi tanssinopetustaan Helsingissä, josta alkoi irtautua pikku hiljaa ja siirtää opetusta uudelle kotiseudulle.

Lopulta yritystoiminta päätyi pihapiiriinkin. Aslak kunnosti talon yläkerran makuutiloiksi ja navettaan tuli tanssisali. Teatteri- ja tanssileirit alkoivat vuonna 2001, täällä järjestetään myös kuntotansseja kyläläisille ja mökkiläisille. Myös kyläläiset innostuivat Leenan ja Aslakin toimista ja ehdottivat, voitaisiinko paikalle perustaa klubi. Seuraavana vuonna ehdotettiin kesäteatteria. Molemmat on toteutettu: klubilla esiintyy joka kesäviikonloppu eri muusikoita, ja toissa kesänä sai ensi-iltansa Leenan ja Aslakin sekä kyläläisten ja mökkiläisten yhteisvoimin tekemä näytelmä.

"Ei se niin helppoa ole - tulla tänne toisten tonteille keskeltä Helsinkiä ja perustaa tänne yhtä sun toista", Leena myöntää. "Mutta täällä asuu upeita ihmisiä!"

Heinosen mukaan Aslak ja Leena ovat erinomainen esimerkki niin sanotusta "luovan luokan noususta", jota on tarkastellut erityisesti tulevaisuudentutkija, professori Richard Florida:

"Tällaisten ihmisten merkitys esimerkiksi paikallistalouden piristäjinä on tavattoman merkittävä. Kyseeseen voivat tulla erilaisten ammattien yhdistelmät, mutta usein ne ovat kulttuurin alalta nousevia työpaikkoja. Näin maaseudulle syntyy uudenlaista yrittäjyyttä."

(JKA 2.12.2005)