USA, 2005. Ohjaus: Steven Spielberg. Käsikirjoitus H.G Wellsin romaanin pohjalta: Josh Friedman, David Koepp. Kuvaus: Janusz Kaminski. Leikkaus: Michael Kahn. Tuotanto: Kathleen Kennedy, Colin Wilson. Pääosissa: Tom Cruise, Dakota Fanning, Justin Chatwin, Tim Robbins. Kesto: 118 min. Levittäjä: Buena Vista.
Lokakuussa vuonna 1938 radio-ohjelma, jossa kerrottiin marsilaisten hyökkäyksestä maapallolle, aiheutti New Yorkissa ja sen lähistöllä joukkohysterian: ihmiset pakenivat kodeistaan, liikenne jumiutui ja puhelinlinjat tukkeutuivat apua anelevista. Hysterian synnytti H.G.Wellsin tieteistarinaan perustuva kuunnelma nimeltä Maailmojen sota, kertojana legendaarinen Orson Welles. Ilmoitukset tarinan fiktiivisestä luonteesta kaikuivat kuuroille korville.
Wellsin tarina filmatisoitiin vuonna 1953. Steven Spielbergin ohjaaman tuotannon vaiheista on tyystin vaiettu, näyttelijätkin ovat saaneet käsikirjoituksen luettavakseen kohtaus kohtaukselta, ja toimittajia on ehdottomasti kielletty julkaisemasta arvioitaan ennen ensi-iltaa. Salamyhkäisyys on tietysti lisännyt elokuvaan liittyvää hypea, mikä tietysti kuuluu toimivaan markkinointisuunnitelmaan. Tom Cruisen kihlaus Katie Holmesin kanssa ensi-illan alla on myös sopivasti herättänyt ylenpalttista huomiota; hänen intonsa julistaa scientologista ilosanomaa joka käänteessä on sen sijaan synnyttänyt ärtymystä.
Spielbergin elokuvassa Wellsin romaanin päähenkilö (Tom Cruise) on muuttanut viktoriaanisesta Lontoosta New Jerseyhin ja muuttunut naimisissa olevasta lapsettomasta miehestä eronneeksi ja lapsistaan etääntyneeksi viikonloppuisäksi. Elokuvan uhka on vaihtunut marsilaisista epämääräisiksi ulkoavaruuden olennoiksi. Romaanin keskeisestä henkilöstä, maineikkaasta tähtitieteilijästä Ogilvysta, on tullut hiljainen kummajainen, joka on päättänyt käydä alkeellisin asein omaa sotaansa tuntematonta uhkaa vastaan. Tim Robbinsin näyttelemä Ogilvy saa romaaniin nähden elokuvassa mitättömän vähän tilaa.
Tom Cruise näyttelee tavallista ja yksitotista duunaria Ray Ferrieria liikoja hymyilemättä ja pahemmilta maneereiltaan säästyen. Cruisen jäykkyys istuu kelvosti perusjätkän totiseen rooliin. Tytärtä taitavasti näyttelevän Dakota Fanningin silmistä loistaa aito pelko. Rayn poikaa esittävän Justin Chatwinin roolia rasittaa teinimäinen niskottelu, mikä tuntuu älyttömältä tilanteessa, jossa maan uumenista nousee koneolentoja valmiina tuhoamaan kaiken näkemänsä. Tilanne ei oikein sovi puberteettiselle skitsoilulle.
Spielberg tekee tyylikkään synkkää ja intensiivistä viihdettä antamatta erikoistehosteille ja massiivisille joukkokohtauksille elokuvan pääroolia. Näkökulma läpi elokuvan on Ray Ferrierin ja hänen perheensä. Heidän reaktioidensa kautta kerrotaan paljon. Kun ihmisjoukot pakenevat paniikissa jättiläismäisiä tripodeja, lapset olettavat välittömästi, että kyse on terroristeista. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat siis läsnä. Rayta eivät kiinnosta olentojen alkuperä eivätkä niiden hyökkäyksen motiivit. Hän on kiinnostunut vain lapsistaan – ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Ferrierin perhettä ei onneksi kruunata sankareiksi; he ovat vain onnekkaita selviytyjiä.
Synkän tieteiskatastrofin ja perhedraaman yhteensovittaminen ei suju Spielbergiltä täysin ilman väkinäisyyden makua. Myös lopun selitykset jäävät leijumaan hämärinä ilmaan. Silti tieteisklassikon sovittaminen moderniksi katastrofielokuvaksi on onnistunut oikein elegantisti. Ja mikä parasta, Spielberg ei ole tehnyt uutta Independence Dayta. Erityiskiitoksen saa kuvaaja Janusz Kaminski, joka tekee ruumiiden virrasta, verenpunaiseksi tahriintuneesta maasta ja tuhkasateesta karmivan kaunista katseltavaa. Pisteet myös siitä, ettei tuonpuoleista limaa valutella ollenkaan.
Teksti:Minna Karila
Kuva: Buena Vista