Maailmanlopun tango Berlusconin kanssa – irstaita vihjailuja ja mahdottomia talouslupauksia

Vaalitango Il Cavalieren kanssa oli (ehkä) viimeinen. Ehkä juuri siksi siinä oli enemmän maailmanlopun meininkiä kuin missään aikaisemmissa. Skandaalipoliitikko teki hartiavoimin töitä päästäkseen ajamaan sekä Italian että euroalueen kaaokseen.

Reilun vuoden ajan ehti jo näyttää siltä, että berlusconilainen kaoottinen Italia saatiin viimeinkin pyyhittyä Euroopan kartalta. Entinen EU-komissaari Mario Monti ei uudistanut Italiaa riittävästi, mutta hän osoitti, että muutos on mahdollinen.

Mutta Berlusconi palasi. Pöyristyttävämpänä kuin kukaan rohkeni kuvitella.

Kymmenien oikeusprosessien ja seksiskandaalien leimaama 76-vuotias ikiliikkuja nosti muutamassa viikossa puolueensa unohduksen suosta kamppailemaan mielipidemittauksia hallinnutta vasemmistoa vastaan.

Kyllä. Berlusconi osoitti olevansa armoitettu vaalikampanjoija. Jos sumeilematon röyhkeys ja häikäilemätön valehtelu on armoitettua kampanjointia, mies on nero.

Yli puoluerajojen ja sosiaaliluokkien italialaisia yhdistää yksi asia: totaalinen kyllästyminen vanhaan korruptoituneeseen ja pöhöttyneeseen poliittiseen järjestelmään. Tällaisessa epätoivoisessa ilmapiirissä katteettomat lupaukset ja vuorossa olevien vastuunkantajien mollaaminen uppoavat kuin veitsi lämpimään voihin.

Vaikka Berlusconi itse edustaa kaikkea vanhaa ja erityisesti perverssiä macho-Italiaa irvokkaimmillaan, hän saa tuonpuoleisilla julistuksillaan osan äänestäjistä liikkeelle. Il Cavaliere olisi pärjännyt vielä paremmin, jos ei olisi ollut koomikko Beppe Grillon Viisi tähteä -protestiliikettä. Se antaa huutia kaikille, myös Berlusconille.

Koko vaalikampanja oli loppuun asti reagointia Berlusconin ja Grillon älyttömyyksiin.

Kaikki verot alas

Italian konkurssin partaalle ajanut mediamiljardööri lupasi poistaa kiinteistöveron ja maksaa viime vuoden verot takaisin kansalaisille vaikka omasta taskustaan. Hän uhosi puolittavansa liikevaihtoveron, armahtavansa veronkiertäjät ja pudottavansa korkeimman tuloveroprosentin 23:een.

Oikeistojohtaja kiirehti myös puolustamaan voitelurahojen maksajia, koska "ilman niitä italialaiset yritykset menettävät tilauksia".

Berlusconin "vaaliohjelmasta" löytyy EU-eliittiä miellyttävä lupaus valtion menojen supistamisesta 16 miljardin vuosivauhtia. Mitään leikkauslistoja häikäilemätön populisti ei kuitenkaan esitä.

Tanssimuusikosta Italian rikkaimmaksi mieheksi nousseen milanolaisen höpötyksiä oli turha yrittää kyseenalaistaa asiapohjalta. Jokainen kyseenalaistaja, poliittinen vastustaja tai toimittaja, oli joko talousasioista täysin pihalla oleva "pikku professori" (Monti) tai kommunisti (kaikki toimittajat).

Berlusconi ajoi politiikallaan Italian vuonna 2011 konkurssin partaalle. Mies itse syytti kampanjassa loppuun asti Saksaa ja Euroopan unionia Italian talousahdingosta.

Tietysti omasta ylittämättömästä talousosaamisestaan vakuuttuneella Berlusconilla oli lääke euroalueen velkakriisiin: Euroopan keskuspankille pitää antaa valtakirja painaa rahaa, jos jollain rahaliiton jäsenmaalla menee huonosti. Jos tästä valtakirjasta ei synny päätöstä, Saksa pitää erottaa rahaliitosta.

Seksististä sirkushuvia

Berlusconin tärkein valtti oli kuitenkin sirkushuvi, jota hän tarjosi television tolkuttomia viihdeohjelmia illasta toiseen tuijottaville miljoonille italialaisille. Näiden ohjelmien suosion keskeisin mittari on vähissä vaatteissa esiintyvien kauniiden nuorten naisten määrä.

Jos Italiassa seksistiset puheet nostaisivat samanlaisen myrskyn kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, Apenniinien niemimaalla olisi Berlusconin ansiosta käyty jo kauan naisten ja miesten välistä avointa sisällissotaa.

Yhdessä lukemattomista vaalikampanjatilaisuuksista Berlusconi täräytti mukana olleelle noin 30-vuotiaalle naiselle kameroiden käydessä: "Kuinka usein te tulette?" Armoitettuna viettelijänä itseään pitävä poliitikko halusi tietysti tietää, kuinka usein tilaisuudessa aurinkoenergia-asiantuntijana esiintynyt henkilö saa orgasmin.

Nainen ei ymmärtänyt kysymystä, häkeltyi ja vastasi "kolme tai neljä kertaa". Miesyleisön ulvoessa Berlusconi pyöritteli silmiään, arvioi naisen muotoja ja kysyi, mille lapulle hän voi kirjoittaa puhelinnumeronsa.

Vastenmielinen välikohtaus herätti keskustelua, mutta mitään suurta seksismiskandaalia ei syntynyt. Ei tälläkään kertaa.

Ryysyistä rikkauksiin

Kaikesta tästä seuraa tietysti kysymys, kuka Berlusconia edelleen äänestää?

Kokenut poliittinen toimittaja, Etelä-Tirolin italialaisena Rooman dekadenttia poliittista teatteria ulkopuolisin silmin tarkkaileva Gerhard Mumelter alleviivaa kahta asiaa: Berlusconin imago itse itsensä vaatimattomista oloista miljardööriksi nostaneena yrittäjänä puree edelleen ja edelleen macho naistenmies on Italiassa sankari.

– Vaikka Mussolini korosti aina perhearvoja, myös hänellä oli maine naisten kaatajana, Mumelter muistuttaa.

Berlusconin kohdalla naisten kaatajan mainetta ei silti kampanjassa pidetty yllä sillä, että hänen 27-vuotiasta tyttöystäväänsä Francesca Pascalea olisi esitelty vaalitilaisuuksissa. Ilmeisesti vaalistrategit laskivat, että uusin elämänkumppani nakertaa sittenkin entisen pääministerin kannatusta erityisesti vanhempien naisten keskuudessa.

Ehkä Italian politiikkaa yli 20 vuotta terrorisoinut Berlusconi teki avustajineen virheen. Ehkä alle kolmikymppinen kaunotar olisi voitu myydä osoituksena "koulutettujen nuorten ongelmien ymmärtämisestä".

Ehkä se olisi vain antanut pikantin säväyksen Il Cavalieren viimeisen vaalitangon omituisiin pyörteisiin.

MTV3 Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen seuraa Italian vaaleja paikan päällä.

EU odottaa Italian vaalitulosta pelonsekaisin tuntein