Luonto köyhtyy Pohjoismaissa

Rakennettujen ympäristöjen pinta-ala on puolestaan kasvanut Pohjoismaissa keskimäärin 15 prosenttia vuodesta 1990. Tulokset käyvät ilmi juuri julkaistussa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman NordBio2010 tutkimushankkeen loppuraportissa, jonka tekemisessä Suomen ympäristökeskus on ollut mukana.

- Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt Pohjoismaissa jo pitkään, ja vuoden 1990 jälkeen sen häviämisvauhti näyttää jopa kiihtyneen. Vuodelle 2010 asetettua tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ei tulla saavuttamaan. Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatisikin nykyistä voimakkaampia toimia, sanoo projektipäällikkö Bo Normander Århusin yliopistossa sijaitsevasta Tanskan ympäristöntutkimuslaitoksesta.

NordBio2010-tutkimushankkeessa biologista monimuotoisuutta mitattiin sekä määrällisillä että laadullisilla indikaattoreilla. Määrällinen osa keskittyi maankäyttöön. Sitä tarkasteltaessa luonnonympäristöjen havaittiin vähenevän kaikkialla Pohjoismaissa, mutta myös valopilkkuja löytyy. Metsäala on jossain määrin lisääntynyt Tanskassa ja Islannissa, millä saattaa olla myönteinen vaikutus biodiversiteettiin.

- Myös Suomessa metsäala ja etenekin puuston määrä on lisääntynyt lähinnä soita ojittamalla. Kehitystä voidaan tuskin pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavana, muistuttaa tutkimukseen osallistunut Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen.

Myös tutkimuksen laadulliset vertailutulokset viittaavat pääsääntöisesti kielteiseen kehitykseen. Hyvin tunnettujen lajiryhmien kantojen kehitys on ollut erityisesti maatalousympäristöjen, soiden ja niittyjen osalta laskeva. Tosin lintuihin painottuneen seuranta-aineiston luotettavuus vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä, sillä lintukantojen kehittyminen kertoo vain osatotuuden luonnon monimuotoisuuden tilasta. Hyvin tunnettujen lajien kantojen kehityksen lisäksi indikaattoreina käytettiin myös epäsuoria mittareita, kuten vanhojen puiden osuutta metsässä tai klorofyllin määrää vesistöissä.

(MTV3)