Lukupiiri: Voiko kahta miestä rakastaa yhtä aikaa?

Nimi: Paholaisen pennut

Kirjailija: Leena Lehtolainen

Kustantaja: Tammi

Helmiä: 4

Kenelle: Tabuja pelkäämättömille ja voimakkaista naisista kiinnostuneille

Leena LehtolaisenHenkivartija-dekkarisarjan päätösosa tempaa lukijan osaksi henkivartijana työskentelevän Hilja Ilveskeron elämää. Ilveskeron tehtävä on suojella äveriään bisnesmiehen, Usko Syrjäsen tulevaa vaimoa, venäläistä ulkomuodostaan tarkkaa Juliaa. Ilveskeron arki on kuitenkin muutakin kuin manikyyreissä ja pedikyyreissä ravaavan Julian turvaamista: Hiljan isä on päässyt vapaaksi psykiatrisesta vankisairaalasta ja huoli pikkusiskon turvallisuudesta valtaa alaa Hiljan mielessä. Taustalla kytee myös pelko venäläisten rikollisten seuraavasta uhkaavasta liikkeestä, joka voi saattaa vaaraan kenet tahansa.

Syrjäsen entinen vaimo Satu oli nostanut metelin luettuaan lehdistä miehensä kihlautuneen, vaikka virallinen avioero ei ollut vielä astunut voimaan. Julia oli saanut Sadulta huorittelupuheluita, mutta en uskonut, että hän pelkästään niiden takia koki tarvitsevansa henkivartijaa. Ehkä hän tunsi itsensä tärkeäksi, kun hänen kannoillaan asteli kokopäivätoiminen turvanainen.

Naiseudella on epätavallinen rooli Lehtolaisen teoksessa. Hilja on hyvin maskuliininen ja miehekkään mittainen nainen, joka ei pelkää lukeutua äijien joukkoon: onhan jo hänen uravalintansa ollut myönnytys sille, että nainen pärjää miesvaltaisella alalla. Tänä päivänä naisellisuuden kulmakiviä rikotaan entisaikoihin verrattuna paljon ja Hilja onkin oiva esimerkki siitä, kuinka ronskikin nainen voi olla hyvin naisellinen ja täynnä tunteita. Ei tarvitse pukea ylleen mekkoa ja korkokenkiä täyttääkseen naisellisuuden vaatimukset

Syrjäsen taloudessa on toinenkin henkivartija, venäläissyntyinen Juri Trankov. Juri on Hiljalle tärkeä ja seksuaalisten halujen purkamisella on oma paikkansa heidän välisessä suhteessaan. Jurin ja Hiljan ystävyys ja intiimit hetket ovat kuitenkin koetuksella syystä, jonka he molemmat tietävät: Hiljan sydän kuuluu toiselle miehelle, David Stahlille.

Lehtolaisella on uskomaton taito kuvata elämänmakuisesti roolihahmojensa ajatuksenjuoksua. Verkkainen kirjoitustyyli yhdistettynä hiottuun, mutta realistiseen kokonaiskuvaan muodostaa tekstiverkon, johon on vaikea olla tarttumasta kiinni.

Tabuja ei olla tätä kirjaa kirjoittaessa vältelty. Kirjailija käy avoimesti läpi päähenkilön negatiivisia tunteita isäänsä kohtaan. Yhteiskunnan on tapana korostaa anteeksiannon ja irtipäästämisen merkitystä, mutta aina se ei ole kuitenkaan mahdollista: Hilja ei voi antaa millään tasolla isälleen anteeksi pahoja tekojaan.

Päähenkilö tekee vauhdikkaassa teoksessa myös valintoja, jotka ovat tuttuja tosielämästä, mutta jotka harvoin näkevät päivänvalon: Hilja ajautuu intiimeihin tilanteisiin Jurin kanssa, vaikka hän rakastaa Davidia. Ystävä muuttuu tarpeen tullen tunteiden tulkitsijaksi tai petiseuraksi, kun tunteiden todellinen kohde ei ole käsien ulottuvissa. Mielessä herää kirjan edetessä kysymys: voiko kahta miestä rakastaa yhtä aikaa? Kirjan päähenkilö ainakin voi, täysin eri tavoin tietysti: Davidia rakastettunaan ja Juria luottohenkilönään sekä ystävänään.

Pujottauduin istuinten yli etupenkille, David sammutti auton valot. Pelkät suudelmat eivät millään tuntuneet riittävän, olisin tahtonut enemmän, sisälläni tuntui lämpimältä ja tyhjältä, janoiselta. Ohiajavan auton sokaisivat hetkeksi avautuneet silmäni, Davidin kädet puristuivat vasten selkäni paljasta ihoa. Suutelin kuin henkeni olisi ollut siitä kiinni, purin niin, että omatkin huuleni olivat verillä.

Teksti: Heli Kuitunen

Kuva: Tammi