Lukupiiri: Syytettyjen salissa haetaan kostoa

Nimi: Syytettyjen Sali (Bring up the Bodies)
Kirjailija: Hilary Mantel
Kustantaja: Teos
Helmiä: 5

Vihdoinkin HilaryMantel on kirjoittanut jatkoa mahtavalle Susipalatsi-romaanilleen. Syytettyjen sali jatkaa siitä mihin edellinen tiiliskiviromaani jäi: Englannin kuningas Henrik VIII on avioitunut Anne Boleynin kanssa, mutta liitto ei tyydytä poikalasta halajavaa hallitsijaa. Jälleen kerran neuvonantaja Thomas Cromwellilla on edessään urakka: kirjoittaa historia uudelleen; saada avioliitto mitätöityä ja kuningatar todettua syylliseksi aviorikokseen sekä johdattaa Jane Seymour kuninkaan vuoteeseen ja Englanti takaisin Paavin syliin.

Ellei lukija ennestään tunne 1500-luvun Englannin veristä historiaa, tuntuu uskomattomalta, että fiktio ei ole totuutta ihmeellisempää. Mantel herättää tarinan kirjansa hahmot henkiin pysyen uskollisena lähdetiedoille. Hän kuitenkin antaa heille – martyyrimaiselle Henrikille, piikikkäälle Annelle, mukautuvaiselle Janelle ja kärsivälle Katariinalle – inhimillisyyden.

Syytettyjen salin päähenkilönä ei ole kuningas Henrik tai syytösten kohteena oleva Anne Boleyn vaan sepän pojasta kuninkaan neuvonantajaksi noussut Thomas Cromwell, jonka silmin näimme jo kirjasarjan ensimmäisen osan tapahtumat.

Kun katsoo Henrikiä nauramassa, rukoilemassa, johdattamassa miehiään metsäpolkua pitkin, voisi luulla, että hän istuu valtaistuimellaan yhtä tukevasti kuin hevosen seässä. Ulkonäkö voi pettää. Öisin kuningas makaa hereillä, tuijottaa kattopalkkeja, laskee päiviensä määrää. Sanoo: ”Cromwell, Cromwell, mitä minä teen? Pelasta minut keisarilta. Pelasta minut paavilta. Onko sieluni tuomittu kadotukseen?”

Nyt tarinan sävy on surumielisempi ja julmempi: Cromwell on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä sairaudelle sekä neuvonantajansa Thomas Moren mestaajalle. Kosto Jumalalle ja vihollisille on aktiivisesti hänen mielessään odottaen vain tilaisuutta.

Päähenkilönä Cromwell on älykäs, kyyninen ja hillitty. Hän on mies, joka ei käy turhia keskusteluja – jonka mahti on samalla niin valtaisa, että hän voi tuhoa miehen muutamalla sanalla– ja jonka valta riippuu täysin kuninkaan tahdosta.

Sen jälkeen kun neuvottelu- ja kompromissitie on kuljettu loppuun, kun olen lujasti päättänyt tuhota vihollisen, niin tuhon on oltava nopea ja täydellinen. Ennen kuin edes vilkaiset vihollisesi suuntaan, sinulla pitää olla hänen nimensä syytekirjeessä, satamat lukittuna, vaimo ja ystävät ostettu, perijä suojeluksessasi, rahat kassaholvissa ja koira tottelemassa sinun vihellystäsi. ennen kuin hän aamulla herää, sinulla pitää olla kirves kädessäsi.

Hilary Mantel on loistava tarinankertoja ja proosanluoja, mutta samalla myös taloudellinen kirjailija: 400-sivuisessa teoksessa ei tuhlata sanoja dickensmäiseen kuvailuun tai henkilöiden esittelyyn; huoneet ja tapahtumapaikat vaihtuvat; vain tarkkasilmäinen lukija pysyy perässä. Mutta kun Mantel nostaa esineen tai eleen esiin, sen merkitys on suunnaton.

Kun juoni lähtee tiivistymään romaanin loppupuolella, pääsee lukija nauttimaan kirjan voimakkaimmista kohtauksista, jotka on kuitenkin kirjoitettu samalla huolettomalla sävyllä. Ainoastaan sisältö paljastaa, kuinka kuulustelukohtauksen henkilöt taistelevat hengestään.

Syytettyjen salin tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Itse jäin pohtimaan jälleen kerran millainen oli todellinen kuningas Henkik, joka vaikuttaa niin raa’alta. Oliko Annen tuho hänen omaa syytään, vai oliko kuningatar vain olosuhteiden uhri? Ja mikä todella oli Thomas Cromwellin rooli Englannin historian muokkaamisessa?

Teksti: Leena Salo

Kuva: Teos