Lukupiirissä luetaan keskustelua herättäviä, koskettavia kirjoja. Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen teoksen, jonka voit voittaa omaksesi.
Kirja: Nälkävuosi
Kirjailija: Aki Ollikainen
Kustantaja: Siltala
Helmiä: 3
Kenelle: Pelkistettyjen tarinoiden rakastajattarille, runosielujen sisaruksille. Lumessakahlaajille, kärsimysnäytelmää kestäville. Luokkajaoista ja Suomen historiasta kiinnostuneille.
Finlandia-ehdokkaaksi nostettu Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi kannattelee nimeään kunnialla ja kuoleman kovalla kirjolla: teoksessa eletään lokakuusta huhtikuuhun 1867–1868, joiden luvut tunnetaan myös suurina nälkävuosina. Tuolloin armoton nälänhätä söi lähes kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä ja ajoi ihmiset lumessa kahlaaviksi kerjäläisiksi, kulkutautien kantajiksi, kuoleman irvokkaiksi kasvoiksi.
Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.
Juhanin kasvoilta pakenee väri.
Romaanin prologissa veneen pohjalla makaa kolme laihaakin laihempaa haukea, jotka näyttävät enemminkin käärmeiltä, kuin Ahdin antimilta. Pakkasyön kohmettama kyy sähisee paleltuneiden puolukoiden keskellä, uhkaavasti, hallan kylmettämänä, täysin puolustuskyvyttömänä. Lakanoitten välissä kaipuuta kaipaisi oma luikerteleva, huomiota huutava elin, jonka toiveita ei voi täyttää siinä pelossa, että suita tulisi enemmän ruokittavaksi. Kolme käärmettä, kolme käyttökelvottomaksi ajautunutta elämänjatketta, kolme ennettä.