Pesäpallokenttien väriläiskä Kari Kallio, 42, on jälleen elementissään, tällä kertaa Koskenkorvan Urheilijoiden pelinjohtajan roolissa. Kahdeksan vuotta sitten sama mies, omien sanojensa mukaan "sen hetken pesäpallon kovin nimi" hääri loputtomalla energiallaan Helsingissä Kaisaniemen Tiikereiden lukkarina ja monitoimimiehenä. Aikoina, jotka "ei vois vähempää kiinnostaa", mutta jotka ovat ajankohtaisia Superpesiksen murtaessa jälleen lajin mentävää aukkoa pääkaupunkiseudulle.
- Kyllä täällä pystyy joukkue olemaan kunhan löytyy henkilö, joka laittaa alkupääomat. Ihan hyvä lisä sellainen joukkue olisi, Kallio toteaa lakonisesti.
Pääkaupunkia koskevat pesäpallokeskustelut eivät sytytä lajin Don Quijotea, joka vielä vajaa kymmenen vuotta sitten pusersi kiilto silmissä villillä kortilla Superpesikseen perustetun seuran keulamiehenä. Seura luotiin tyhjästä ja visiot olivat hurjia: miesten mestaritason joukkueen lisäksi piti luoda naisten pääsarjajoukkue, nuorille "tuleville tiikerin pennuille" omat pesiskoulut, aikuisille firma- ja harrastepesissarjat. Kesä 1997 oli kuitenkin trapetsitaiteilua kuilun päällä, jossa Kallio itse oli kiirastulen keskellä. Tuulimyllyjä oli joka puolella.
- Satamasta irti lähtenyt laiva jätettiin oman onnensa nojaan. Se ryhmä taisteli ja keräsi yli kaikkien odotusten yli pääomaa. Koko lähtökohta oli ihan pilalle mennyt ja peli menetetty jo ihan alkuvaiheessa.
- Rahamiehillä ei ollutkaan sitä määrättyä pääomaa. Homma meni osittain meikäläisenkin piikille. Se homma oli tosi katkera kokemus, Kallio muistelee ääni haaleana.
- Ei minulla ollut mitään tekemistä sen kanssa mikä petti kaikkein pahiten. Luulisi nyt yksinkertaisen ja tyhmänkin ymmärtävän, että minulla oli sinne viedä vain pesäpallon lukkariosaaminen. Annoin kaikkeni ja paljon ylikin.
Kansallislajin apina
Vuonna 1994 Vuoden lukkariksi valittu Kallio oli pelikentillä räiskyvän luonteensa vuoksi jatkuvasti suurennuslasin alla. Lähes kaiken saavuttanut 90-luvun pesishuuman ruumiillistuma ei jättänyt kylmäksi yhtäkään pesäpallon ystävää, häntä joko vihattiin tai rakastettiin.
Parhaimmillaan Kallio oli täysin suvereeni: lautasen herra vei vastustajaa kuin pässiä narusta. Sisäpelissä vaarallinen kotiuttaja vempautti persoonallisella lyöntityylillään hurjat 512 juoksua. Täyteen pakatuilla katsomoilla oli hauskaa pesäpallon viimeisen mohikaanin toimiessa viihdetapahtuman kapellimestarina.
- Onhan tässä saanut olla kansallisen lajin apinana, Kallio tokaisee.
Vuoden 1997 kuohunnat syövyttivät kuitenkin Kallion pelin perustuksia ja kauden muistot ovat edelleen riipaisevia. Yksi niistä on pesäpallossa vaiettu asia on, että Kallion häikäisevä taru lautasen äärellä päättyi käytännössä lautaskammoon. Hyvinkäätä vastaan pelatuissa pudotuspeleissä Euroopan kokoisen itseluottamuksen omaavan lukkarin syötöt alkoivat lipsahdella lautasen ohi.
- Meteli Hyvinkäällä oli aivan älytön, kun yleisö huomasi asian, eräs peliä seurannut sanoo.
Tiikerit joutuikin haalimaan Esa Katteluksen Hämeen Pesähaukoista, Ykkössarjan farmijoukkueesta nostelemaan palloa. Asiasta kysyttäessä Kalliolla on kiire vastailla muihin puheluihin. Joka tapauksessa kauden jälkeen hän karisti Helsingin pölyt jaloistaan ja uransa kolme viimeistä vuotta hän pelasi tehokkaana lyöjäjokerina Haapajärvellä ja Kankaanpäässä.
Kissa putoaa aina jaloilleen
Kari Kallion ura pesäpallon parissa ei mahdu yhteen juttuun, se vaatisi pikemminkin oman romaaninsa. Tosin Kallion mukaan hän on kirjoittanut jo puolet tulevasta kirjastaan.
- Se ei ole mikään itkupillitarina. Suurin asia on se, että on saanut pelata seitsemällä Superin paikkakunnalla. Moni ei voi sitä tarinaa keksiä, minkä itse olen nähnyt tuolla maailmalla. Tosin kirja saattaa mennä mukanani hautaan, Kallio pyörittelee.
Kallio on ehtinyt pesäpallossa toimimaan aktiiviuran ohella pr-päällikkönä, toiminnanjohtajana ja kehitysjohtajana. Pelinjohtajan saappaisiin hän astui heinäkuussa 2002 Oulun Lipossa ja jatkoi seuraavan kaudenkin pelaajiston kapinoinnista huolimatta.
Kauden 2003 jälkeen näytti siltä, että Kallion ura pesäpallossa olisi ohi. Kissa putoaa kuitenkin aina jaloilleen. Viime heinäkuussa entinen vihamies, Koskenkorvan pomo Antti Alho otti yhteyttä monessa liemessä marinoituun Kallioon. Miehet hautasivat sotakirveet ja Kallio hilasi pelillisessä kriisissä ryvenneen joukkueen pudotuspeleihin.
Etelä-Pohjanmaalla Kallion energiseen toimintaan oltiin tyytyväisiä ja sopimusta jatkettiin. Nyt hänellä on käsissään materiaali, jolla voi voittaa mitä tahansa. Asialle intohimoisesti omistautuvan pelinjohtajan yrittämisestä se ei jää ainakaan kiinni, eihän tiikerikään pääse raidoistaan.
(MTV3-STT)