Lukashenkokin tähyilee ulos Putinin sylistä

Vielä Ukrainan kriisin alussa maan presidentti Aleksandr Lukashenko myötäili innokkaasti Putinia - hän ei tahdo protestileiriä Minskin torille - mutta Krimin valtaus ei enää ollut itsevaltiaan mieleen.

Valko-Venäjä ei lähettänyt tarkkailijoita Krimin niin sanottuun kansanäänestykseen, ja vaikka Lukashenko myönsi viikonloppuna Krimin olevan nyt osa Venäjää, hän piti liittämistä ikävänä ennakkotapauksena.

Samaan aikaan Valko-Venäjä on antanut lännelle vinkkejä yhteistyöhalusta. Alkuvuonna maa suostui viisumineuvotteluihin EU:n kanssa.

Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiselo ei ole muutenkaan ollut särötöntä, kuten loppukesän potaskajupakka osoitti: Valko-Venäjä suuttui venäläiselle Uralkali-yhtiölle, kun se vetäytyi maiden potaskayhteisyrityksestä. Maa jopa pidätti Uralkalin toimitusjohtajan viikkokausiksi.

Foreign Affairs -lehti analysoi Lukashenkon pohtivan, että Venäjä alkaa kenties ennen pitkää nakertaa myös hänen asemaansa ja alentaa hänet heikoksi vasalliksi. Se ei Lukashenkolle sovi. 

Opportunismia vai pakkorako? 

Kyse voi tietysti olla vain opportunismista, sillä Lukashenko on taitava pelaamaan suurvaltojen välissä. Viime vuonna hän lähestulkoon kilpailutti Kiinaa ja Venäjää vastakkain saadakseen mahdollisimman edullisen rahoituksen maan valmisteilla olevalle ydinvoimalalle. Voimalan toki pystyttää Venäjä.

Valko-Venäjä on myös liittynyt Venäjän tulliliittoon, mutta on samalla kahminut miljardisijoituksia Kiinasta. Kiinalaiset muun muassa rakennuttavat Minskin liepeille isoa teollisuusaluetta.

Toisaalta Lukashenko otti tässä kuussa mielellään vastaan venäläishävittäjiä vastapainoksi Yhdysvaltain joukkojen siirroille Puolassa ja Liettuassa.

Tämänhetkinen kriisi on Valko-Venäjälle hankala myös talouden takia. Maalla ei olisi varaa jäädyttää kauppasuhteitaan esimerkiksi Baltiaan.

Ja Minskissä alkavat runsaan kuukauden kuluttua jääkiekon MM-kisat. Tällaista selkkausta Lukashenko ei muutenkin kiisteltyjen kisojen oheen taatusti tahtonut.