Dr. Seuss’ The Lorax, USA 2012. Ohjaus: Chris Renaud. Käsikirjoitus: Cinco Paul & Ken Daurio, Theodor Seussin hahmojen pohjalta. Janet Healy, Christopher Meledandri. Leikkaus: Claire Dodgson, Steven Liu. Suomalaisina ääninä: Samuel Harjanne, Mikko Kivinen, Pamela Tola, Krista Kosonen, Anja Pohjola-Sirén, Jarmo Mäkinen, Antti L.J. Pääkkönen, Seppo Pääkkönen. Kesto: 86 min.
Amerikkalainen kirjailija-kuvittaja Theodor Seuss Geisel alias Dr. Seuss (1904–1991) muistetaan parhaiten lastenkirjoistaan, omalaatuisesta riimikielestään ja erikoisista henkilöhahmoistaan. Monet hänen teoksistaan ovat kääntyneet elokuviksi, kuten joulun varastanut Grinch.
Nyt Chris Renaud’n näppärä 3D-animaatio tutustuttaa myös suomalaisyleisön yhteen Seussin kuuluisimmista hahmoista, puita suojelevaan Loraxiin. Ilmastonmuutos tarjoaa seikkailulle ajankohtaisuusarvoa, samoin yhä hysteerisemmäksi äityvä kulutuskulttuurimme. Muovi on out, fotosynteesi in!
Skootterilla rymistelevä Ted-poika (äänenä Samuel Harjanne) asuu perheineen muovisessa Tarvillen kaupungissa, josta oikeat puut ja kasvit ovat hävinneet, happi niiden mukana. Ted haluaa valloittaa unelmiensa tytön sydämen, ja Audreyn (Pamela Tola) unelma on puolestaan nähdä oikea puu.
Niinpä sisukas Ted lähtee jäljittämään Truffula-puun siementä, ja tutkimusmatkallaan tapaa vanhan keksijän Kerskasen (Seppo Pääkkönen). Ukolla on tarina kerrottavanaan puiden karusta kohtalosta, niin myös äksyllä metsänhengellä Loraxilla (Mikko Kivinen).
Tarinan pahis on toisaalta Kerskanen, joka kehittää turhan menestystuotteen Tarviksen, ja toisaalta ahne teollisuuspamppu, joka luonnonvaroista piittaamatta hyötyy keksinnön luomasta illuusiosta. Klassisen scifi-dystopian tapaan ihmiset on saatu elämään vapaaehtoisesti vankeudessa ja maksamaan jopa raittiista ilmasta. Mutta niin suuruudenhulluuden kuin sankaruudenkin ytimessä piilee ihmisen tarve tulla hyväksytyksi.
3D-teknologiaa hyödynnetään rikkaasti, esimerkkinä huikea koskenlaskukohtaus, ja hahmot ovat hauskoja, varsinkin laulavat ja milloin mitäkin toimittavat kalat. Musiikkinumerot ovat visuaalisesti herkullisia – mutta kuten usein lasten elokuvissa, rallatukset auttamattoman tyhjänpäiväisiä. Kun musikaalista kuitenkin on kysymys, tämä on ikävä puute.
Koko perheen värikylläisenä vauhtipakettina Lorax toimii, tarjoaapa luontomyönteisen sanomankin ilman saarnausta.
Teksti: Tuuve Aro