USA 2009. Ohjaus: Peter Billingsley. Käsikirjoitus: Jon Favreau, Vince Vaughn, Dana Fox. Tuotanto: Scott Stuber, Vince Vaughn. Kuvaus: Eric Edwards. Leikkaus: Dan Lebental. Musiikki: A.R. Rahman. Pääosissa: Vince Vaughn, Jon Favreau, Jason Bateman, Malin Akerman, Kristen Bell, Kristin Davis, Jean Reno, Faizon Love, Kali Hawk, Peter Serafinowicz. Kesto: 107 min.
Peter Billingsleyn esikoispitkässä Lomaterapiaa-komediassa (Couples Retreat, 2009) puidaan parisuhteen pulmia paratiisisaarella. Eroa harkitsevat Jason (Jason Bateman) ja Cynthia (Kristen Bell) päättävät antaa liitolleen vielä viimeisen tilaisuuden osallistumalla pariskunnille suunnattuun lomaterapiaan.
Mukaansa he pyytävät kolme tuttavapariskuntaa, joiden avulla reissun hinta saadaan laskemaan puoleen. Kaverit löhöilkööt auringossa, sillä terapiaistuntoihin ei toki ole kaikkien pakko osallistua – vai onko?
Edenin trooppisista maisemista nauttiminen ei osoittaudu aivan näin ongelmattomaksi. Hankaluuksia tietää myös lomasaaren kaksijakoinen luonne: yhtäällä terapoidaan liitoissaan lässähtäneitä, toisaalla bailataan sinkkuina.
Billingsleyn komedia perustuu Vince Vaughnin ideaan, jonka pohjalta näyttelijä värkkäsi käsikirjoituksen yhdessä Jon Favreaun ja Dana Foxin kanssa. Favreau, joka nähdään myös kameran edessä, on tehnyt yhteistyötä Vaughnin kanssa jo aikaisemminkin.
Favreaun ja Vaughnin vuonna 1996 valmistunut Swingers tarkasteli miehuuden seksuaalisia solmukohtia hauskasti – hyvin paljon hauskemmin kuin tämä testosteronin ehdoilla tapahtuva heterosuhdeleikittely. Siinä missä Swingers oli ajan hermoon osunut napakymppi, Lomaterapiaa tuntuu lattealta varman päälle pelaamiselta.
Unelmaloma, josta tuli jotain ihan muuta. Lähtöasetelma on lupaava, mutta toteutus harmittavan sovinnainen. Lomaterapia tuntuu haluavan olla sekä hervoton komedia että vakavasti otettava kurkistus nelikymppisten suhdeteorioihin.
Cocktail ei osoittaudu onnistuneeksi. Päinvastoin, se maistuu yhtä epäomaperäiseltä kuin täydellisellä biitsillä tarpovien turistien kliseiset päivänvarjodrinkit.
Vince Vaughnin ja Malin Akermanin seurassa viihtyy, mutta mitä kauemmas heistä edetään, sitä yksiulotteisemmiksi seurueen jäsenet käyvät. Hahmot latistuvat yhden asian – omien ongelmiensa ja/tai valintojensa – stereotyyppisiksi kiteytymiksi. Saaren pöhelö isäntäväki (etunenässään parikuiskaajaa tyypittelevä Jean Reno) onkin jo sitten kuin aivan eri elokuvasta reväisty.
Kokonaisuus on huolimaton, jopa hutiloitu. Helppoihin ratkaisuihin on sorruttu tuon tuosta, eikä yksityiskohtiin ole jaksettu vai viitsitty perehtyä kylliksi.
On kuin tekijät olisivat jääneet loputtomasti arpomaan, minkä suunnan ottaa: lähteäkö aikuisemman elokuvan tielle vai omaksua todella raisu revittely? Rohkeus ei ole valitettavasti riittänyt kumpaankaan ratkaisuun.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Outi Heiskanen