Liigakevään superkaksikko päätyi HIFK:hon toisistaan tietämättä – kaverusten koirienkin kemiat kohtaavat

Otto Paajasen ja Teemu Turusen hieno aika HPK:ssa huipentui SM-liigan mestaruuteen viime kaudella. Kaksikon kemiat toimivat sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. HIFK saa heistä valmiin tehokaksikon, joka häärii kovan tähtisikermän keränneen joukkueen kärkenä.  

Helsingin jäähallin kahvioon ilmestyy kaksikko, jonka ilmeistä ja eleistä huomaa nanosekunnissa, että he ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä. 

Paajasen ja Turusen kommunikointi sujuu. Kun lause jää kesken, riittää vain pieni pään kääntäminen vieruskaveriin. Ja juttu jatkuu toisen suulla. 

Niin se menee kaukalossakin. 

Paajasen ja Turusen yhteinen taival samassa ketjussa alkoi jo kaudella 2016–17, kun Turunen liittyi HPK:hon. Ja nyt se jatkuu HIFK:ssa. 

Soittelitteko kimpassa HIFK:n toimistolle ja ilmoititte, että tulemme nyt parivaljakkona? 

– En tiennyt Temen tilanteesta mitään, kun tein sopimuksen. En halunnutkaan tietää muiden tilanteesta mitään, vaan tehdä oman päätöksen, Paajanen sanoo. 

Turunen komppaa vieressä ja sanoo, että hänkin sai tietää Paajasen sopimuksesta vasta, kun oma oli naulittu. 

Kuulemma iloinen yllätys. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

"Voittaminen aina mielessä"

Paajasen ja Turusen yhteistyö huipentui viime keväänä yllätysmestaruuteen HPK:n paidassa. Aiheen nostaminen esille nostattaa selkeästi kaksikon ihon kananlihalle vieläkin. 

– Tuntuu, että siitä olisi vaikka kuinka paljon aikaa, vaikka juurihan ne mestaruusjuhlat olivat, Paajanen pyörittelee. 

Neljän päivän juhlimisen ja joukkueen päätösreissun jälkeen hyökkääjien katseet alkoivat kääntyä uuteen elämään. Turunen kävi pienessä polven tähystysoperaatiossa, mutta hän pääsi nopeasti täyden treenaamisen makuun. 

HIFK on kerännyt todellisen tähtisikermän, jolla ei ole mitään muuta tavoitetta kuin mestaruus. Lähtökohta kauteen on täysin erilainen kuin HPK:ssa, joka pääsi ponnistamaan mestariksi takarivistä. 

– Ihan sama missä pelaa, voittaminen on aina mielessä, Turunen kuittaa. 

Paajanen on edustanut koko aiemman liigauransa kasvattajaseuraansa HPK:ta, mutta Turunen on alun perin Jokerien kasvatti. Roihuvuoresta kotoisin oleva Turunen on asettunut Lassilan maisemiin. 

Miltä tuntui vetää Jokerien kasvattina ensimmäisen kerran HIFK:n verkkarit niskaan?

– Kivalta. Helsinkiläisjoukkueessa pelaaminen on ollut aina unelma. Osa kavereista on kannattanut HIFK:ta, heidän kanssaan on ollut vuosien varrella kovia vääntöjä. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Vika löytyy peilistä

HPK:n aikoina ketjun kolmantena lenkkinä nähtiin paljon Valtteri Puustinen ja Eetu Tuulola. HIFK:ssa vierellä on taituroinut Iikka Kangasniemi

– Välillä ihmettelee, että mistä Iikka oikein tuon tempun repäisi, Paajanen ihmettelee. 

Mikä kaksikon kemian salaisuus on? Paajanen ja Turunen ovat äärimmäisen kovia työntekijöitä, joiden kunnia-asiana on puolustusvelvoitteiden hoitaminen ensimmäisenä. 

– Pystyn keskittymään itse enemmän hyökkäämiseen, kun "Patti" korjaa virheitä, Turunen heittää. 

– "Teme" puolustaa hulluna ja blokkaa kiekkoja. Hyökkäyspäässä hän sitten luikertelee tekopaikkoihin. Sieltä voi tulla yllättäen syöttöjä takatolpalle. 

Paajanen löytää pointin henkiseltä puolelta. 

– Molemmat löytävät vian peilistä, ei muista. 

Kuulemma huumoriakin löytyy. Jos ketjukaveri lyö takatolpalta tyhjistä ohi, siitä ei malteta olla kuittaamatta. 

Eikä mikään parivaljakko ole niin täydellinen, ettei rosoja olisi välillä. 

– Kyllä joskus kritiikkiäkin tulee annettua, mutta todennäköisesti Patti tietää jo, että mikä virhe tuli tehtyä, Turunen sanoo. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

Koiratkin viihtyvät keskenään

SM-liigapelaajat viettävät keskenään kauden aikana paljon aikaa keskenään. Ei mikään ihme, että toisen kasvot alkaisivat kypsyttää niin paljon, että vapaa-ajalla haluaisi olla omissa oloissa. 

Paajanen ja Turunen eivät sentään joka ilta hengaile keskenään, mutta he käyvät usein treenien jälkeen lounaalla yhdessä. Sen verran kiekkoilijat ovat viettäneet aikaa yhdessä, että kaksikon suunilleen saman ikäiset koirat ovat tutustuneet keskenään. 

– Hekin tulivat hyvin toimeen puolueettomalla maaperällä, mutta toisen kodissa tulee vaikeuksia, lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiran onnellinen omistaja naurahtaa. 

Jotain rajaa sentään yhteisissä ominaisuuksissa. Turunen on kova kalamies, Paajanen ei. 

– Kalastaminen on sen verran tylsää puuhaa, Paajanen heittää. 






Lue myös:

    Uusimmat