Liftaajat kertovat: Nämä tapahtumat muistan aina

Lauri Kuukka, 24: "Matkan aikana pysähdyttiin huuhtomaan kultaa"

Aloitin liftaamisen muutama vuosi sitten säästääkseni rahaa kotimatkoilla opiskelupaikkakunnalta kotikaupunkiin. Kun rohkeutta tuli lisää, aloin liftata aina, kun on aikaa. Muuta liftaamiseen ei oikeastaan tarvitsekaan, paitsi kärsivällisyyttä.

Eniten huumorintajua vaatinut matka oli Helsinki-Vantaan lentokentältä Jyväskylään. Ajattelin, että matkaan menisi enintään neljä tuntia. Loppujen lopuksi 300 kilometrin matkaan kului 16 tuntia, seitsemän kyytiä, uneton yö ja erittäin masentava kuva Orivedestä.

Yksi mukavimmista matkoistani oli Pohjois-Norjan Berlevågista Rovaniemelle. Ensimmäinen kyytiin napannut oli vanha Norjan saamelainen sähköasentaja, joka kertoi tarinoita tuntureiden synnystä, vanhoista uskomuksista ja alueen suvuista. Yön vietin kodassa Tenojoen rannalla eväitä syöden ja nuotiota tuijottaen.

Seuraavana päivänä minut nappasi kyytiin asuntoautollinen kullanhuuhtojia. Matkan aikana juotiin viiniä, haasteltiin mukavia ja pysähdyttiin pariin kertaan huuhtomaan kultaa. Perillä Rovaniemellä hyvästelimme ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa.

Parasta liftaamisessa on se, kun tutustuu uusiin ihmisiin ja kuulee kiinnostavia tarinoita, joita ei muuten kuulisi. Ja se, ettei tarvitse matkustaa yksin hiljaisessa bussissa. Tuntuu, että nykyään tien varressa seisoviin ihmisiin suhtaudutaan ennakkoluuloisemmin kuin ennen vanhaan.

Anni Laasonen, 22: "Liftasin Marokosta Suomeen"

Liftasin siskoni kanssa Marokosta Suomeen. Matkaan meni kaksi kuukautta, kun jäimme välillä muutamaksi päiväksi aloillemme. Reissuun olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Marokon, Espanjan, Ranskan, Belgian, Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Latvian lisäksi olen liftannut myös Kanadassa.

Paras liftauskokemus on Ranskasta. Olimme siskoni kanssa odottaneet kyytiä todella kauan ja tuntui, että koko maailma on kääntynyt meitä vastaan. Tuuli vinkui, paleli, liftauskättä ei meinannut enää jaksaa kannatella, eikä kyytiä vieläkään kuulunut. Vihdoin kaksi ihanaa tyttöä poimi meidät kyytiin. Ennen kuin ehdimme esittäytyä, he tarjosivat yöpaikkaa Pariisista. Autossa soi radio kovalla ja tytöt lauloivat mukana. Tulimme heti juttuun, joten jäimme Pariisiin pariksi päiväksi. Toinen tytöistä näytti meille nähtävyyksiä ja ajelutti pitkin poikin Pariisia. Oli niin hauskaa, että tuntui vaikealta lähteä jatkamaan matkaa.

Siinä vaiheessa, kun kotimaassa liftaaminen sujuu, kannattaa siirtyä ulkomaille ja lisätä haastetta: sieltä löytyy isompia teitä, uusia kieliä ja erilaisia ihmisiä. Ulkomailla liftatessa pitää olla varovaisempi kuin Suomessa, mutta pelkäämään ei kannata alkaa. Parhaat kokemukset saa, kun luottaa itseensä ja katsoo tarkasti ympärilleen. Se on hyvä asenne, että aina sattuu ja tapahtuu, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Veera Virtanen, 22: "Silloin mietin, että olisi pitänyt mennä junalla"

Olen liftannut teini-ikäisestä lähtien, ja kaikenlaista on ehtinyt matkan varrella sattua.

Mieleenpainuvimpia liftauskokemuksia on ollut esimerkiksi se, kun autossa pelkääjän paikalla istunut iäkkäämpi rouva vaati kesken matkan, että pysähdytään uimaan. Piti sitten pysähtyä jonkun lätäkön rannalle. Uimisen jälkeen rouva ripusti alushousunsa auton ulkopuolelle antennin nokkaan kuivumaan, ja matka jatkui.

Kerran liftasin autoon, jonka kuljettaja paljastui hyönteistutkijaksi. Jouduin kuuntelemaan kaksi ja puoli tuntia tarinaa koppakuoriaisista. Se oli niitä hetkiä, kun toivoin, että olisin mennyt sittenkin junalla tai bussilla.

Olen liftannut kaverin kanssa myös Latviassa. Kuski puheli ensin vaimostaan ja ihanista lapsistaan, ja kertoi olevansa menossa Riikaan työmatkalle. Joku toinen nainen kuitenkin soitteli hänelle jatkuvasti matkan aikana ja odotteli miestä hotelliin saapuvaksi. Mies puhui toiselle naiselle vain venäjää, ja luuli ilmeisesti, etten minä ymmärrä sitä.

Kerran liftasin Lahteen isovanhempien luokse kylään. Pääsin jonkun rekan kyytiin, joka vei ihan muorin ja vaarin pihaan asti. Ennen sitä piti vain käydä tyhjentämässä rekan kuorma. Isovanhemmat ihmettelivät ensin, että mikä iso keltainen rekka heidän pihaansa kaartaa, mutta huomasivat sitten, että minähän sieltä vain hyppäsin.

Kimppakyydit syrjäyttivät liftaamisen