Libyan vaikea tilanne — mitä länsimaat voivat tehdä?

Länsi on selkeästi valinnut puolensa Libyan kriisissä. Ranska on tänään kehottanut EU:ta aloittamaan keskustelut Libyan johtajaa Muammar Gaddafia vastustavan opposition kanssa. Yhdysvallat puolestaan on neuvonut Gaddafia siirtymään syrjään.

Ulkopuolisten aseellinen väliintulo tilanteen ratkaisemiseksi on kuitenkin vielä kaukana, jos sellaiseen edes päädytään.

Lentokielto jakaa ulkomaiden mielipiteet

Ensimmäinen kysymys on, halutaanko Libyan tilanteeseen ylipäänsä puuttua ulkopuolisin asein. Gaddafin vastustajat haluaisivat kansainvälisesti valvottavan ja toteutettavan lentokiellon estämään Gaddafin ilmavoimien pommitukset.

Niin sanottu kansainvälinen yhteisö on lentokiellosta montaa mieltä.

Arabimaat eivät sitä halua. Ne pitävät sitä lännen puuttumisena arabimaan sisäisiin asioihin. Saddam Husseinin Irakille asetettu lentokielto on yhä muistissa — etenkin kun se laillisuudesta kiisteltiin jo kiellon aikana, puhumattakaan sen aiheuttamista inhimillisistä seurauksista tavallisille irakilaisille.

Venäjä katsoo, että ainakin tässä vaiheessa lentokiellosta puhuminen on ennenaikaista, eikä aseellinen väliintulo käy Moskovalle.

Länsimaat ovat heittäneet ilmaan ajatuksen lentokiellosta. Sen hyväksyminen YK:n turvallisuusneuvostossa olisi kuitenkin Kiinan ja Venäjän takia erittäin vaikeaa.

Ilman YK:n valtuutusta länsimaiden on poliittisesti hankala toteuttaa omaa lentokieltoaan, vaikka länsi on jo tehnyt selväksi, että heidän suunnitelmissaan Gaddafin aika on ohi.

Lännen on myös vaikea aseistaa suoraan oppositiota. Sekin nähtäisiin, ja se olisi, suorana puuttumisena toisen maan sisäisiin asioihin.

Mitä sitten voi tehdä?

Kuinka länsi sitten voisi tukea oppositiota puuttumatta suoraan konfliktiin ja olemaan samalla rikkomatta kansainvälisiä lakeja ja periaatteita — ärsyttämättä samalla arabimaita?

Gaddafin ja hänen lähipiirinsä omaisuutta ulkomailla on jo jäädytetty, ja kansainvälinen rikostuomioistuin ICC tutkii, onko Gaddafi syyllistynyt rikoksiin. Länsi voi antaa verbaalista ja moraalista tukea, mutta ne eivät riitä, jos Gaddafi onnistuu kääntämään sotilaallisen tilanteen hyväkseen. Oppositiolla on runsaasti taisteluintoa, mutta sitä vähemmän kykyä organisoitua ja toimia sotilaallisesti.

Puhutaan, että opposition voisi saada aseistusta esimerkiksi Qatarilta. Näin ainakin opposition itse sanoo. Arabimaana Qatar olisi hyväksyttävämpi tukija. Se on myös — ainakin vielä — "säästynyt" Marokosta Omaniin nähtäviltä sisäisiltä, poliittisia muutoksia vaativilta kansannousuilta.

Entä mikä tilanne Libyassa nyt tarkkaan ottaen on, käydäänkö maassa sisällissotaa vai ei?

Siitä ei ole yksimielisyyttä, mutta taisteluja käydään, ja Libya on jakaantunut karkeasti ottaen Gaddafin länteen ja opposition hallitsemaan itään, jonka keskuksena on Bengasin kaupunki. Maantieteellisellä jakautumisella on myös historiallinen taustansa.

Gaddafi on puheissaan tarttunut maan jakautumiseen ja maalaillut al-Qaidan pelkoa, jos hänen valtansa katoaa. Gaddafi on viime vuodet ollut länsimaiden kirjoissa liittolainen al-Qaidaa vastaan. Terroristijärjestöllä pelottelu onkin toiminut lähes tilanteessa kuin tilanteessa, kun länsi on tukenut alueen itsevaltaisia johtajia ja hallintoja.

Tunisian ja Egyptin kansannousut ovat kuitenkin osoittaneet, ettei al-Qaida ole kyennyt hyödyntämään muutoksia. Näin ainakin nyt, tosin järjestö ei ole ollut niissä maissa suosiossa muutenkaan.

Lännelle tilanne on vaikea. Kauniit sanat demokratiasta ovat olleet aiemmin sanahelinää, kun käytännössä ne ovat tukeneet yksinvaltiaita.

Nyt, Pohjois-Afrikan ja Persianlahden alueen maiden kansalaisten vaatiessa vapauksia ja parempia oloja, EU:lla ja Yhdysvalloilla on historiallinen mahdollisuus muuttaa puheensa käytännöksi ja parantaa mainettaan tavallisten kansalaisten mielissä.

Lue myös: Mitä Libyan mahdollinen lentokielto oikein pitäisi sisällään?

"Libyan kriisi saattaa jatkua pitkään - tilanne umpikujassa"