Lex Hollo: Pieti Poikola ajoi itsensä loppuun

Viime kauden runkosarjassa tuli vain kuusi tappiota ja toissa vuonna juuri tuo sama 13. Nyt on tosin vielä 20 ottelukierrosta pelaamatta. Sijoitus on seitsemäs ja eroa kärjessä porhaltavaan KTP:hen on jo 12 pistettä.

Syitä on etsitty julkisuudessa monelta taholta. On totta, että Antti Nikkilää ei ole pystytty korvaamaan. Ja sekin on totta, että tällä kaudella jenkkivalinnat menivät Pyrinnöltä pitkästä aikaa koko lailla pöpelikköön. Rosteri on elänyt lähes koko ajan, viimeksi mukaan tuli uusi jenkki Bryan Hopkins, joka on jo viides amerikkalaispelaaja joukkueessa, vaikka Damon Williamsia ei laskettaisikaan. Kun joukkue on elänyt, ei pelitapaa ole päästy ajamaan riittävän ajoissa sisään, joten Pyrintö elää edelleen valmennuksellisesti muutosvaihetta.

Burn outin partaalla

Nämä ongelmat ovat kuitenkin vain osa totuutta. Vielä suurempi merkitys on sillä, että valmentaja Pieti Poikola ajoi itsensä viime vuonna melko lailla piippuun. Raskaan kauden jälkeen syksyllä oli tarkoitus levätä ja ottaa edes hetkeksi etäisyyttä lajiin. Kesä meni Tanskan maajoukkueen kanssa, sitten tulivatkin MM-lopputurnauksen kommentaattorin hommat, ja samaan aikaan Poikola haravoi kuumeisesti öitä myöten uusia jenkkejä tulevaksi kaudeksi BJ Raymondin ja Kelvin Lewisin tilalle. Loistavan kauden pelannut Raymond lähti Italian kakkosliigaan ja Lewis Romaniaan. Poikola ei päässyt missään vaiheessa lataamaan akkuja. Ensimmäiset jenkkivalinnat menivät pieleen, joten murhetta riitti. Eikä Pyrinnön koko kauden kestänyt pelillinen tuska ole helpottanut asiaa lainkaan.

- Harjoitteluun on heijastunut paljon se, että minulla on ollut henkilökohtaisesti vaikeuksia jaksaa. En saanut vetää henkeä missään vaiheessa ja olen ollut välillä veto pois. Olen varmasti nyt parempi valmentaja kuin viime vuonna, mutta itse valmentaminen on ollut huonompaa, sitä en kiistä, Poikola sanoo rehellisesti.

Kehittymisen paikka

Poikola tunnetaan erittäin perusteelliseksi ja analyyttiseksi valmentajaksi. Ei ihme, että niin monta muutakin intohimoista valmentajaa uhkaava burn out on väijynyt taustalla. Mutta kuten valmentajana, myös ihmisenä itsensä kohdalla, Poikola on tarttunut härkää sarvista.

- Tällaisina aikoina valmentajaa koetellaan ja mun pitää näyttää, että mä uskon tähän hommaan ja tähän porukkaan.  Olin välillä tosi väsynyt ja mikään ei mennyt putkeen. Aloin itsekin etsiä syitä toisista. Yritän nyt oman mieleni vahvistamiseksi hankkia ulkopuolista ammattiapua, että pystyisin käsittelemään tämän tilanteen. Valmennuksestahan se henki lähtee ja mä en ole nyt pystynyt olemaan se paras mahdollinen johtaja. Mutta tavallaan tässä on nyt mulle iso kehittymisen paikka.

- Tiedän kyllä, mitä mun pitäisi tehdä ja mitä ajatella, mutta en ole tällä hetkellä riittävän vahva toimimaan niin, siksi olen hakenut konsulttia auttamaan mua tässä kaikessa. Yritän vahvistaa itseäni, että pystyisin olemaan joukkueen tukena riittävän hyvin.

Äärimmäisen rehellistä ja hatunnoston arvoista puhetta. Jos ei koskaan kohtaa ja myönnä heikkouksiaan, miten niitä pystyisi koskaan selättämään?

Ei menestyspaineita

Mielenkiintoista tilanteessa on sekin, että totta kai viime kauden mestarijoukkueelta odotetaan paljon. Poikola ei kuitenkaan ota menestyksestä minkäänlaisia paineita. Hän haluaa kehittää joukkueen pelaajia ja pelitapaa – vaikka hinta tällä kaudella olisikin kova.

- Me olemme kasvattajaseura, emme saa olla niin menestysorientoituneita, että mestaruuden ja menestyksen hamuaminen olisi pois päivittäisestä tekemistä ja pelaajien kehittämisestä. Jos peli ei tällä kaudella tule kuntoon, sitten se ei tule.

- Menestyspaineita en ota, ainoa paine on se, että mä säilytän oman motivaationi, enkä nosta käsiä pystyyn. En aio luovuttaa. Luovuttamalla oppii vain luovuttamaan. Vaikka voitimme viime vuonna mestaruuden, en oppinut valmentajana juuri mitään uutta. Nyt on aivan erilainen oppimisen ja kasvun paikka. Jos mä pystyn tän kääntämään itselleni voimavaraksi, pystyn auttamaan paremmin myös meidän pelaajia, Poikola analysoi.

- Kun menee hyvin, tulee ylipositiivisia kuvia omasta osaamisestaan ja sitä kuvittelee pystyvänsä mihin tahansa. Nyt mä olen todella nöyrä ymmärtämään sen, etten ole riittävän hyvä valmentaja vielä. Mutta tänä aamuna, kun heräsin, mulle tuli sellainen vahva tunne, että tästä tulee ihan oikeasti vielä tosi hyvä juttu, sanoo Poikola haastatteluhetkemme päätteeksi. Positivismi elää edelleen.

Pilkahduksia paremmasta

On toki valitettavaa, että valmentaja on ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Poikolan asenteella siitä on kuitenkin mahdollista, jopa todennäköistä selvitä. Vaikka Korisliigassa Pyrinnön tilanne onkin nyt heikko, on täysin selvää, että vasta kevään pudotuspelit ratkaisevat kaiken. Poikolalla ja pelaajilla on siis vielä kolmisen kuukautta aikaa siihen hetkeen, kun tamperelaisten veri tämän kauden osalta tosissaan punnitaan. Tämän hetken joukkue kestää kyllä vertailun minkä tahansa liigajoukkueen kanssa. Jos kaikki onnistuu, voi olla, ettei mestarin nimi vaihdu tällä kaudella.

Iso haaste joukkueella ja valmennuksella edessään silti on. Valmennuksen on kyettävä luomaan pelaajiinsa luottamus itseensä ja pelitapaan. Vain sitä kautta alkaa tulla onnistumisia, pelaaminen kehittyy ja joukkue alkaa jälleen tehdä asioita yhdessä. Poikola myöntää, että heikoilla hetkillä pelaajat ovat alkaneet tuijotella toisiaan ja siirtää vastuuta. Siihen ei ole varaa, jos mestaruudesta aiotaan pelata. Parhaimmillaan Pyrinnön peli on viime viikkoina kulkenut fantastisesti, mutta näitä hienoja jaksoja on seurannut vastapainoksi pitkiäkin hetkiä, kun mikään ei onnistu – ei keneltäkään. Pilkahdus joukkueen potentiaalista on kuitenkin moneen kertaan nähty. Jos niistä pilkahduksista tulee normi, ei joukkuetta ole helppo keväällä kenenkään kukistaa.

Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä