Lex Hollo: Huikeat korisfinaalit Katajan juhlaa

Totta kai myös loistava Teemu Rannikko ja hienosti vaikean alun jälkeen peliin tullut Ken Horton olivat yhtä lailla sankareita, mutta Huolilan 20 pistettä ja seitsemän levypallo olivat jotain, mitä kukaan ei olisi vielä pari viikkoa sitten uskaltanut ennustaa edes huumorilla.

Huolila oli kauden aikana perusharmaa rivimies, joka pelasi kymmenisen minuuttia ottelua kohti. Kaikki muuttui toisessa finaalissa, kun Tom Knight loukkaantui ja Huolila heitettiin kylmään veteen. Tuo ottelu ei häävisti sujunut ja mietin, että tähän tämä ratkesi, jos ei Katajalla ole muita miehiä Knightin tilalle laittaa kuin moinen Huolila. Mutta jo kolmannessa finaalissa hän pelasi erittäin hyvin, 12 pinnaa ja viisi levyriä. Ja tänään Tommi Huolila oli aivan loistava, vaikka miehestä paistoi, että viimeisillä voimanrippeiden huuruilla mentiin.  Fantastinen kasvutarina kerta kaikkiaan.

Pitkän työn palkinto

Mestaruuden totisesti soi Katajalle ja Joensuuhun. Siellä on tehty loistavaa työtä vuosikaudet, mutta käteen on jäänyt vain himmeää. On suorastaan uskomatonta, että Kataja on ollut 2000-luvulla hopealla kuudesti ja pronssilla neljä kertaa. Nyt itärajalla nostellaan Pantteri-patsasta täysin ansaitusti. Joukkue oli sitkeä kuin tilliliha; puolivälierästä jatkoon viidennessä pelissä, välierästä viidennessä ja Suomen mestaruus viidennessä ottelussa!

Viidettä finaalia jo yli 80 ottelua tällä kaudella jauhanut Bisons vei alussa. Anthony Hilliard oli aivan liekeissä ja Bisons karkasikin avausjakson huiman kori-ilottelun jälkeen 30-24-johtoon. Hilliard naputti neljännekseen 12 pistettä. Katajan Ken Horton oli vastaavasti täysin jäässä, hän sai ensimmäiset pisteensä vasta 11 minuutin pelin jälkeen. Mutta sen jälkeen Hortonilla alkoi kulkea. Lisäksi Teemu Rannikon loistosyötöt alkoivat löytää miehen kuin miehen. Jakso oli Katajan, mutta Bisons johti yhä puolimatkassa viidellä pisteellä.

Dramaattinen loppu

Kolmas neljännes sujui myös tasaisesti, mutta Bisons säilytti johtonsa. Kuusi ja puoli minuuttia ennen loppua Petri Virtanen naulasi ensin kolmosen ja Huolila vei perään Katajan 75-73-johtoon. Ennen tätä Kataja oli johtanut ottelua yhteensä 80 sekunnin ajan. Bisons nousi kuitenkin pian uudelleen johtoon ja näytti jo nappaavan mestaruuden, kun Robert Arnold sai viidennen virheensä. Mutta mitä vielä, Kataja ei taipunut. Viimeisen kahden minuutin aikana Rannikko teki kuusi pistettä, niistä neljä vapariviivalta. Anthony Hilliard heitti lähietäisyydeltä ohi 45 sekuntia ennen loppua, Kataja oli pisteen johdossa. 21 sekuntia ennen loppua Rannikko harhautti pitkän hyökkäyksen päätteeksi puolustavan Martin Zenon ja kakkonen sujahti sisään takapainoisesta asennosta. Kataja johti kolmella pisteellä. Viimeisessä Bisonsin hyökkäyksessä Kataja pelasi todella kylmäpäisesti, tietoisesti vai vahingossa, en tiedä. Kotijoukkue vähintään tuplasi Hilliardin ja jätti heikon kolmen pisteen heittäjän Ian Hummerin täydellisen vapaaksi. Hummer vetikin kolkkinsa eturautaan ja peli oli selvä. Pantteri pääsi vihdoinkin Joensuuhun.

Huikea kausi

Koripallon pudotuspeleistä tuli kaikkinensa huikeat. Jo puolivälierissä nähtiin todella kiihkeitä ottelupareja. Kauhajoki ja Pyrintö väänsivät rajut ja tuliset viisi ottelua, joista Karhu selvisi mitalipeleihin. Yllättävämpää oli, että Namika Lahti ahdisti mestariksi lopulta edenneen Katajan jo puolivälierissä viiteen otteluun, vaikka Kataja viidennen pelin lopulta selkeästi veikin. Juuri nämä kaksi kohtasivat välierissä – ja taas käytiin huikea viiden ottelun sarja. Viidennen ottelun Kataja vei kotonaan huimien vaiheiden väliin pisteellä.

Loimaalla voidaan spekuloida aika paljon. Otteluita tuli tällä kaudella yhteensä 83, mikä on suomalaisjoukkueelle mielipuolinen määrä. Kun seura päätti lähteä mukaan VTB-liigaan, ei hurja ottelumäärä ollut tiedossa. Nyt voidaan spekuloida, menikö mestaruus siihen. Toki vastapainoksi tuli valtava määrä kansainvälistä kokemusta kovista peleistä, sillä on aina oma arvonsa.

Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä