Leipäjonot välttämättömiä miltei 20 000 suomalaiselle – "Vähentävät myös yksinäisyyttä"

– Älä kuvaa! ovat ensimmäiset sanat, mitä kuulen, kun saavumme kuvaajan kanssa jonoon. Moni kokee häpeää tilanteestaan. Helsingin Myllypurossa ei kuitenkaan juuri näe syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä, sanoo elintarvikejakelun toiminnanjohtaja Sinikka Backman Herttoniemen seurakunnasta. 

Myllypuron ruoka-avussa käy kolme kertaa viikossa 600 - 900 ihmistä joka kerta. Jos jonoon saapuu puoli kymmenen jälkeen, sinne ei enää oteta. Tänään jonon pää odotti puoli kahteentoista. Ruoka-apu on paljon muutakin kuin ravinnon keruuta.

– Tämä jono kestää kävellä pitkän aikaa, siinä menee pari tuntia, niin tässä tulee sellaisia ystäviä. Tämä on sosiaalinen tapahtuma. Tämä on todellakin tärkeä asia. Leipäjono vähentää yksinäisyyttä, sanoo kontulalainen, säännöllisesti ruoka-apua hakeva Keijo Pusa.

Niin. Neljännes ruoan saajista pitää itseään yksinäisenä, kun valtaväestön keskuudessa vastaava luku on kolmisen prosenttia. Tänään julkaistun tutkimuksen mukaan leipäjonoissa jonottaa yli 20 000 ihmistä joka viikko. Joka kymmenes kävijä on maahanmuuttaja.

Neljä viidestä pitää ruoka-apua välttämättömänä oman pärjäämisensä kannalta. Silti osa kokee, että ruokajonossa on myös ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. 

Onko tämä välttämätöntä teille?

– Kyllähän se on. Ruoankin takia. Ruokapalkallahan me ollaan täällä. Ja sitten näkee muita ihmisiä, sanoo Myllypuron ruoka-avussa työskentelevä Heikki Nykänen.   

Kolmannes ei luota ihmisiin 

Ensimmäistä kertaa, kiitos Itä-Suomen yliopiston, selvisi myös se, että ketkä leipäjonoissa jonottavat. He ovat pääasiassa eläkeläisiä (38 %) ja työttömiä tai lomautettuja (38 %). Miltei 70 prosenttia porukasta on yli 46-vuotiaita. Selvästi yli puolet heistä asuu yksin. 

Kolmannes ruoka-apua saavista ei luota viranomaisiin eikä ihmisiin. Puolet kokee, ettei saa kunnan taholta riittävästi tukea. Tutkimuksen takana olevan Maria Ohisalon mukaan vastuuta onkin siirtynyt valtiolta ja kunnilta kolmannelle sektorille ja että "nyt olisi paikka ottaa vastuusta koppia takaisin niille, joille se kuuluu". 

– Hyvinvointi näillä ihmisillä on selkeästi heikommalla tasolla. Kun ihminen saa ruokakassin, niin se auttaa nälkään hetkellisesti. Se on tietyllä tavalla vain laastari. Se ei paikkaa niitä köyhyyden ja huono-osaisuuden syitä siellä taustalla, toteaa tutkija Ohisalo. 

Ruokajakoa pyörittävää Backmania tuleva kuitenkin pelottaa.

– Kun niitä tavallisia työpaikkoja ei ole. Ja kun ne kulkee paikasta toiseen sillä yhdeksällä eurolla ja sitten kun he ovat eläkeiässä, niin eihän sitä eläkettä sitten ole. Se on todella surullista, toteaa Backman.