Lehdistöpäällikkö: Tällainen esimies Tarja Halonen oli

Romantschukilla on vuosien kokemus Halosesta esimiehenä: Romantschuk toimi presidentti Halosen lehdistöpäällikkönä seitsemän vuoden ajan. Sitä ennen Romantschuk oli ollut kaksi vuotta Halosen lehdistöavustaja ulkoministeriössä.

Romantschuk myöntää yhdessä Pirjo Hounin kanssa kirjoittamassa kirjassaan Ei, rouva presidentti puheet Halosen äksyilystä tosiksi, mutta selittää niitä osaksi olosuhteilla. 

– Häntä pidettiin hankalana, eikä hän aina helppo ollutkaan. Jos mies olisi ollut samalla tavalla vaativa ja edellyttänyt asioiden edistymistä, häntä olisi pidetty jämäkkänä. Halosen oli oltava tiukka, jotta hän pystyi lunastamaan paikkansa ja näyttämään, että hän pärjää, Romantschuk selittää Halosen ulkoministeriaikojen mainetta.

Kiitoksia ei tullut yhtä herkästi

Puheet Halosen kiukutteluista ja virkamiesten kyykyttämisestä alkoivat juuri hänen ulkoministerikaudellaan. Romantschukin mielestä joku tuntui ruokkivan innokkaasti huhuja. 

– Ja olihan Halosessa kipakka puolensa. Tunsin sen itsekin hyvin, hän kuitenkin myöntää.

Romantschuk kuitenkin korostaa, että hänen oma yhteistyönsä Halosen kanssa toimi hyvin, koska molemmat olivat suorapuheisia. 

– Joskus otimme Tarja Halosen kanssa myös yhteen, mutten pelännyt seuraamuksia. Jouduin perustelemaan näkemykseni, ja aina lopulta totesimme, että okei, tehdään näin, ja skisma oli sillä ohitettu. Tapoihimme ei kuulunut mököttää, hän selittää.

Halonen pyrki presidenttinä ollessaan karsimaan muodollisuuksia Linnassa ja muuttamaan toimintaa avoimemmaksi. Tämä taas merkitsi sitä, että presidentti saattoi sanoa mielipiteensä alaisilleen hyvin suoraan.

– Kaikki eivät osanneet ottaa niitä vastaan loukkaantumatta. Jotkut väistelivät hankalia tilanteita yrittämällä pitää etäisyyttä presidenttiin, Romantschuk muistelee.

Romantschukin mukaan kiitosten jakaminen ei tullut Haloselta niin luontevasti. 

– Tulkitsin sen niin, että jos presidentti ei sanonut
mitään, olin osannut toimia oikein, hän toteaa.

Kirjasta löytyy muutamia koomisia lainauksia. Yksi niistä liittyy lautaskiistoihin EU:n huippukokouksissa.

Ranskassa vuonna 2000 pidetyssä huippukokouksessa presidentin adjutantin piti varmistaa kolmannen lautasen kattaminen illallispöytään. Asian piti olla kunnossa, mutta adjutantin ranskalainen kollega petti lupauksensa. Haukut sai Halosen adjutantti.

– Sä olet vienyt mun valtaoikeuteni! Lähden pois koko kokouksesta! Halonen oli kivahtanut hänelle.

Äkkiryöpsähdyksistä tarinoita 

Halosen ensimmäisen presidenttikauden lopussa hänen suorapuheisuudestaan alkoi liikkua siinä määrin tarinoita, että asiaa alettiin jo pitää riskinä toiselle kaudelle tähtäävässä kampanjoinnissa. 

– Kun vaalit lähenivät, presidentin kipakasta käytöksestä alkoi liikkua kaupungilla entistä enemmän tarinoita. Niissä piili sudenkuoppansa. Linnassa henkilökunta oli vähitellen tottunut äkkiryöpsähdyksiin, mutta Halosen olisi yritettävä välttää julkisia tilanteita, jotka ruokkisivat entisestään huhumyllyä. Oli muutenkin kiinnitettävä huomiota käytökseen ja varottava alaisten komentelua, Romantschuk pohtii kirjassa.

Halosen valtti ja samalla heikkous oli hänen luonnollisuutensa ja pyrkimyksensä pysyä samana koko kansan Tarjana, vaikka olikin presidentti. Tämä näkyi ja kuului paitsi äkkiryöpsähdyksinä myös Halosen pukeutumisessa.

– Pukeutumisen ammattilaisia olisi ollut Linnaan tarjolla yllin kyllin, mutta presidentti ei ollut kiinnostunut heidän palveluksistaan. Hän halusi itse päättää, mitä laittoi päälleen. Lippikset, sandaalit ja sukat olivat hänen omia valintojaan. Hän halusi olla tuulipukukansan presidentti, Romantschuk toteaa.

Arajärvi myötäili, muttei alistunut

Tarja Halosen puolisoa Pentti Arajärveä Maria Romantschuk tuntuu arvostavan varauksettomasti.

Romantschukin mukaan Arajärvi on jalat maassa seisovana miehenä hyvä pari Haloselle.

– Hän myötäili, muttei alistunut. Hän osasi kyllä pistää hanttiinkin, muttei tehnyt sitä koskaan julkisesti. Halonen puolestaan on sitä tyyppiä, joka jakeli mielellään virka-autonsa takapenkiltä ohjeita kuljettajalle, vaikkei itse ajanut, Romantschuk kuvaa avioparia.