Leguaani, kilpikonna ja vesisika - pääsiäisherkkuja Kolumbiasta

Suomalaisiin pääsiäisruokiin tottuneella vesi ei varsinaisesti herahda kielelle, mutta Kolumbiassa ne ovat perinteisiä herkkuja.

Ne tarjotaan usein ikivanhojen reseptien mukaan valmistettuina. Kauden herkkuja ovat muun muassa kilpikunnan munista tehty munakas, leguaanikeitto ja kaimaanimuhennos, joka tarjoillaan kookosmaidossa keitetyn riisin ja paistetun maniokin kanssa. Ja kaikki huuhdotaan alas kylmällä oluella.

- Kolumbian gastronominen rikkaus on suoraa seurausta luontomme monimuotoisuudesta, selittää antropologi Julian Estrada.

Kolumbian luonto on hyvin vaihtelevaa. Sen Tyynenmeren ja Karibianmeren rannikot ovat trooppisia alueita, mutta Andeilla vallitsee viileämpi ilmasto. Eri ilmastotyyppien vuoksi myös kasvisto ja eläimistö on monimuotoista.

Ikivanha perinne

Miten nämä eksoottisilta kuulostavat ruokalajit ovat vuosien saatossa päätyneet kolumbialaisten pääsiäispöytään? Selvää vastausta kysymykseen on vaikea saada, mutta antropologien mukaan jo ennen Espanjan siirtomaakauden alkua 1500-luvulla kolumbialaiset söivät näitä eläimiä.

- Alkuperäisväestöllemme kilpikonnat ja leguaanit ovat historiallisesti symbolisia ja mystisiä eläimiä, jotka ovat osa ikivanhaa perinnettä. Todennäköisesti kävi niin, että katolisen kalenterin pääsiäinen sattuu osumaan samaan aikaan, kun näitä eläimiä on runsaasti, toteaa antropologi Ramiro Delgado.

Vaikka kyse on perinneruuasta, on punakorvakilpikonnien, leguaanien ja kaimaanien pyytäminen ja myyminen kiellettyä Kolumbiassa. Monet salakuljettavatkin pääsiäisherkkuja pitkiä matkoja voidakseen syödä niitä perheen kanssa.

- Ihmiset tuovat niitä kaukaisista maakunnista salaa, jopa tungettuina matkalaukkuihin, jotta he voivat syödä ne suvun kanssa tai myydä toreilla, kertoo eläinlääkäri Andres Alvarez.

Ympäristöministeriön mukaan neljän viime vuoden aikana salakuljettajilta on takavarikoitu yli 100 000 elävää kilpikonnaa.

(MTV3 - STT - AFP)