Latteliberaalit kepulandiassa

Kirjan nuoret toimittajat ihmettelevät, miten Suomi voi olla niin kahtiajakautunut, että pääkaupunkiseudulla keskustalaisena itseään pitää vain noin joka kymmenes, kun taas muualla Suomessa luku on huomattavasti suurempi. Toimittajakaksikosta toinen hankkii Kepun jäsenkirjan ja matka tuohon myyttiseen Kepulandiaan alkaa.

Kirjan alkupuolella kerrataan keskustapuolueen negatiivisia saavutuksia sivu toisensa perään. Konnuuksien kertominen alkaa noottikriisistä, joka oli kirjan mukaan Kekkosen tilaus Neuvostoliitolta ja varmisti Kekkosen pysymisen vallassa. Samaa Neuvostoliittoa toiminnassa hyödyntävää logiikkaa käyttivät sitten muutkin kepulaiset poliitikot 70-luvulla, kirja valistaa. Nykypäivään tultaessa muistutetaan Maakuntien Suomesta, vaalirahoista ja Vanhasen lautakasoista. Väyrysen tekemisiä luetellaan niinikään ahkerasti, aina jalasmökkiskandaalista lähtien.

Keskusta on ainakin omien sanojensa mukaan varsin vihreä puolue. Kirjoittajat käyvätkin läpi Vihreän puolueen vihreää ja keskustan vihreää ja pilkkakirves osuus tasapuolisesti molempiin puolueisiin. Vihreissä on vuosien varrella ollut jos jonkinlaista hörhövihreää, ja nykyisin puolestaan vihreiksi ilmoittautuvat ihmiset ovat hyvinkin epäekologisia suosiessaan esimerkiksi kaukomatkailua. Keskusta sen sijaan sanoo olevansa aidosti vihreä puolue mutta kirjoittajien mukaan keskustan vihreys loppuu siihen, kun maaseudun elinkeinot ovat uhattuina. Kirjoittajat päättelevät, että vihreys on molemmille puolueille "meikkiä".

Mutta Keputabun kirjoittajat eivät jää vain kalliolaiseen baariin pohtimaan keskustaa ja vihreyttä. He lähtevät ihan katsomaan, minkälaisia nämä keskustalaiset oikein ovat. Matkasta tulee, no hauska. Mielenkiintoisin mies on kyläyhteisöjä puolustava Matti Mäkelä, joka tekee nuorille toimittajille ruokaa pirtissään kalsareissa.