Lastenklinikan karu arki – Jäätynyt limsapullo ja kuulosuojaimet

Parhaita asiantuntijoita klinikan ongelmista ovat lapset, heidän vanhempansa sekä sairaalan työntekijät.

– Sairaala on tosi huonossa kunnossa. Olen nukkunut toppapuku päällä osastolla, kun on ollut niin kylmä. Kerran, kun ulkona oli kova pakkanen, limsapullo jäätyi yön aikana ikkunalaudalle, kertoo Eeva Niskanen.

Eeva vietti viime vuosina Lastenklinikalla paljon aikaa syöpään sairastuneen poikansa kanssa.

– Elokuussa 2009 pojaltani löydettiin neuroplastooma, eli pahanlaatuinen kasvain vatsasta. Se oli levinnyt myös luuytimeen.

– Täällä on hyvät hoitajat ja lääkärit, mutta missä oloissa he työskentelevät. Missä oloissa lapset ja vanhemmat viettävät aikaa. Ihminen, joka ei ole käynyt klinikalla, ei välttämättä pysty edes kuvittelemaan sitä. Itse en voi käsittää, että museossa hoidetaan lapsia, ihmettelee Niskanen.

Huoneissa kylmä tai kuuma

Lasten vanhemmat kertovat useista erilaisista sairaalaan liittyvistä ongelmista. Yksi niistä on huoneiden lämpötila.

Esimerkiksi heinäkuussa munuaisleikkauksesta toipuvaa pientä syöpäpotilasta hoidettiin eristyshuoneessa. Tytölle nousi 39 asteen kuume. Kuumepotilaan oloa ei helpottanut se, että eristyshuoneessa oli 30 astetta lämmintä.

Sairaala-alue on rakentunut vaiheittain ja eri vuosikymmeninä se on edustanut aikansa parasta sairaala-arkkitehtuuria. Nykypäivän vaatimuksiin ja odotuksiin vuonna 1946 rakennettu lastenklinikka ei kuitenkaan enää vastaa.

Esimerkiksi sydänpotilaiden osastolla on viisitoista vuodepaikkaa, mutta yksi ainoa wc.

– Vessaan joutuu aina välillä jonottamaan pidemmän aikaa, kuvailee Petri Kauppinen, sydänosaston potilaan isä.

25 miljoonan investointi ei ratkaissut ongelmia

Sairaalaa on yritetty elvyttää monin tavoin. Vuonna 2010 valmistui lisärakennus ja vastaleikattujen lapsipotilaiden teho-osasto.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus totesi pian sen valmistumisen jälkeen, että osasto on hieno ja toimiva, mutta 25 miljoonan euron investointi ei kuitenkaan ratkaise muita ongelmia, kuten lastenklinikan yleistä ahtautta tai epäkäytännöllisyyttä.

– Viime vuonna, kun erään osaston yläkerrassa remontoitiin, meteli oli aivan hirveä. Täällä jaettiin sekä lapsille että aikuisille kuulosuojaimia, muistelee Eeva Niskanen.

Vesi valui katosta

Peruskorjaukseen laaditut suunnitelmat ovat myös muuttuneet jatkuvasti, koska esille on noussut alati uusia ongelmia.

Vuonna 2006 Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa todettiin, että sairaalan tilat ovat ahtaat ja vanhakantaiset, ja että korjaustöihin vaadittavien rahojen toivotaan löytyvän pikaisesti.

Kahdeksan vuotta myöhemmin HUSin valtuuston kokouksessa päivitellään samojen kysymysten parissa. Pöytäkirjan mukaan klinikan toimintavarmuuteen liittyy jo merkittäviä riskejä.

Nyt yksi pysyvistä ongelmista on kosteusvauriot.

– Me kävimme S10-osastolla punasolutankkauksessa. Kerran kun menimme osastolle portaita pitkin, rapuilla oli kolme sankkoa täynnä vettä. Vesi valui katosta, kertoo syöpäpotilaan äiti Eeva Niskanen.

Myös työntekijät kärsivät rapistuvasta rakennuksesta, ennen kaikkea sen sisäilmaongelmista.

– Kyllä aika moni oireilee, kertoo sairaanhoitaja Mia Lähdetkorpi.

– Hoitajat, jotka kiertävät osastoja, niin yksi heistä ei esimerkiksi ole pystynyt enää tulemaan meille töihin hengitysoireiden vuoksi.

Suurin ongelma on tilanpuute

Vanhempien kertomuksissa yksi huoli nousee kuitenkin ylitse muiden. Se on tilanpuute, joka estää osalla osastoja vanhempia yöpymästä lastensa luona.

– Kun me vuonna 2009 jouduttiin osastolle, sain olla siellä ensimmäisen yön. Sen jälkeen lapsi piti henkilökunnan mukaan totuttaa siihen, että hän jää sinne yksin. Se oli sydäntä raastavaa jättää lapsi sairaalaan esimerkiksi kantasolusiirtojen aikana. Myöhemmin kuulin, kun poika osasi itse kertoa, että hän ikävöi minua öisin.

Eeva Niskasen poika menehtyi syöpään elokuussa.

Lastenklinikalla hoidetaan vuosittain lähes 30 000:tta lasta ja nuorta.

Lastensairaalan rahoituksesta yli puolet kasassa