Lasten hyväksikäyttöepäilyjä tutkitaan entistä pätevämmin – "Tahallinen manipulointi on harvinaista"

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinta on viime vuosina kohentunut tuntuvasti.  

– Asiat ovat parantuneet, mutta systeemi ei ole valmis eikä valmiiksi tulekaan, sanoo Taina Laajasalo, Helsingin yliopiston oikeuspsykologian dosentti. 

Usein hyväksikäytöstä ei ole muuta näyttöä kuin lapsen kertomus. Vain osa lapsista, joiden epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, pääsee oikeuspsykologian ammattilaisten tutkittavaksi. Valtaosan kuulee poliisi, kertoo Laajasalo.  

– Näitä kuulemisia tekeville poliiseille on tarjolla koulutusta, mutta kaikki lapsia ja nuoria kuulevat poliisit eivät ole sitä vielä saaneet.  

Nykyisin kaikkien viiden yliopistollisen sairaalan yhteydessä toimii oikeuspsykologiaan perehtynyt yksikkö. Niiden työntekijät kuulevat lapsia sekä kouluttavat poliiseja ja lastensuojeluviranomaisia.  

– Tutkimuskeskuksen kuultaviksi pääsevät lähinnä pienet lapset sekä sellaiset lapset, joiden kuuleminen on muusta syystä erityisen vaativaa, kertoo Laajasalo.

Menetelmänä haastattelu

Vuonna 2013 julkaistu Käypä hoito -suositus hyväksikäyttöepäilyjen tutkinnasta korostaa, että lasta tulee haastatella huolellisesti, mielellään ilman vanhempia ja haastattelu tulee tallentaa.

Esimerkiksi piirustusten tai leikkien tulkitseminen ei suosituksen mukaan kuulu tutkintaan. Laajasalon mukaan näin nykyisin myös toimitaan.  

– Uhrin hoito on eri asia, siellä voi olla enemmän tulkinnallisuutta. Menetelmät tutkinnassa ja hoidossa ovat hyvin erilaiset.  

Taina Laajasalo toteaa, että seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen on usein vaikeaa. Toisaalta epäilys hyväksikäytöstä voi herätä, vaikka sellaista ei ole tapahtunut. Lasta tai nuorta tulisi kuunnella johdattelematta.  

–  Tahallinen manipulointi on harvinaista. Sen sijaan aidosta huolesta nouseva johdattelu on pienten lasten kohdalla tavallisempaa. Aikuinen voi puhua tahattomasti johdattelevalla tavalla, sanoo Laajasalo.  

Lue myös:

    Uusimmat