Lapsia henkirikoksen uhrina tänäkin vuonna

Marraskuun loppuun mennessä poliisin tietoon on tullut kaksi henkirikoksena tutkittavaa lapsen kuolemantapausta.

Vuosina 2011-2012 yhteensä 22 alle 15-vuotiasta lasta kuoli vanhempiensa surmaamana.

Rikoksentorjuntaneuvosto kertoo, että tilastossa on ollut aleneva trendi.

Vielä 1960-luvulla Suomessa surmattiin lapsia väestöön suhteutettuna kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin nykyään.

Neuvosto muistuttaa, että jokainen kaltoin kohdeltu ja pahoinpidelty, vammautunut tai väkivallan uhrina kuollut lapsi on liikaa. Keinoja väkivallan ehkäisemiseksi on etsittävä ja käytettävä.

Viattomien lasten päivänä 28. joulukuuta rikoksentorjuntaneuvosto haluaa nostaa esiin seuraavat keskeiset kohdat, joilla voitaisiin ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

1. Lastemme hyvinvoinnin perustaa ei pidä tuhota. Lasten väkivaltakuolemien jyrkkä lasku 1960-luvun tasosta on suurelta osin tulosta yleisten lasten peruspalveluiden, äitiys- ja perhehuollon sekä lastensuojelun rakentamisesta ja toteuttamisesta. Kaikkiin perheisiin ja kaikkiin lapsiin kohdistuvilla palveluilla, kuten neuvoloilla, kouluterveydenhuollolla ja mielenterveyspalveluilla on ollut keskeinen merkitys siinä, että lasten ja heidän vanhempiensa riski ajautua väkivallan vaaraa lisääviin tilanteisiin on pienentynyt.

2. Pitkäjänteinen riskiryhmiin kohdistuva perhetyö on välttämätöntä. Kaikkien lasten peruspalvelujen turvaamisen ohella vaikeuksissa ja riskivyöhykkeessä olevien perheiden ja lasten tukemiseksi tarvitaan edelleen erityistoimia. Pitää turvata pitkäjänteinen, tehokas, kotona tehtävä perhetyö. Myös lastensuojelun laitoshoitoa tulee olla riittävästi käytettävissä tilanteissa, joissa perhehoito ei ole mahdollista.

3. On turvattava viranomaisyhteistyö ja tiedonkulku lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Lasten suojelemiseksi tarvitaan nykyistä tiiviimpää, avoimempaa ja päättäväisempää viranomaisten välistä yhteistyötä. Tilanteissa, joissa lapsella on suuri riski joutua seurauksiltaan vakavan väkivallan tai kaltoinkohtelun uhriksi, on viranomaisten voitava vaihtaa tietoa, joka on välttämätöntä realistisen riskiarvion tekemiseksi ja riittävien suojelutoimien toimeenpanemiseksi. Lasten suojelemiseksi toteutetussa viranomaisyhteistyössä on tärkeää, että kullekin tapaukselle sovitaan vastuuhenkilö, joka tuntee lapsen elämäntilanteen ja kantaa vastuun siitä, että palveluketjussa ei ole katkoksia ja tukitoimenpiteet vastaavat lapsen tarpeita.

4. Väkivallan merkit on tunnistettava paremmin. Perheissä tapahtuva vakava väkivalta jää usein piiloon, jos siitä ei ole selviä ulospäin näkyviä jälkiä. Usein näissäkin tapauksissa on kuitenkin merkkejä, jotka viittaavat väkivallan mahdollisuuteen tai todennäköisyyteen. On huolehdittava siitä, että kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat osaavat tunnistaa väkivallan merkit ja tietävät kuinka tällöin tulee toimia.

5. Lapsen oikeuksien on toteuduttava nykyistä paremmin. Surmattu kahdeksanvuotias ei olisi halunnut palata kotiin, mutta ei uskaltanut kertoa, mikä kotona pelotti. On löydettävä parempia keinoja kuulla ja ottaa vakavasti huomioon lapsen oma tahto etenkin tilanteissa, joissa lapsen huoltajien välillä voi olla intressiristiriita.

6. Lastensuojeluun pitää panostaa. Lastensuojelun työntekijöille on turvattava kunnolliset työolot, joilla voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan puolustaa kaikkein heikoimpien asemaa.