Lapissa ensimmäisiä merkkejä otsonikadosta

Pohjoinen stratosfääri on ollut tänä talvena erittäin kylmä. Tämän seurauksena ennätysmäisen laajat alueet pohjoisen kalottialueen stratosfääristä ovat olleet helmiäispilvimassan peitossa suuren osan talvea, osa jo marraskuusta lähtien.

Pilvimassat ovat häirinneet yläilmakehässä vesihöyryn jakaumaa, mikä on erittäin harvinaista arktisessa stratosfäärissä, mutta tavallista ennen otsonikatoa Antarktiksella. Pilvihiukkasissa tapahtuu ihmisen toiminnasta peräisin olevista CFC-yhdisteistä aiheutuvia kemiallisia reaktioita, jotka tekevät ilmamassan suotuisaksi otsonikadolle. Itse otsonituho on kuitenkin auringon valon käynnistämä valokemiallinen prosessi. Kaamoksen takia arktinen otsonikerros on toistaiseksi pelastunut laajalta otsonikadolta.

Otsonikadon suuruutta vielä vaikea ennustaa

Se, mihin suuntaan otsonikerros nyt kehittyy riippuu siitä, mitä yläilmakehässä keväämmällä tapahtuu.

- Yläilmakehän sääennusteet eivät ulotu normaaleja sääennusteita pidemmälle, joten tilanteen kehittymistä helmikuussa ja maaliskuussa on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Jos yläilmakehä alkaa lämmetä, mittavan otsonikadon uhka poistuu, kertoo tutkimusprofessori Esko Kyrö Ilmatieteen laitoksesta.

Pohjoisen kalottialueen keväinen otsonikato vaihtelee vuosittain stratosfäärin säätilan mukaan. Montrealin päästösopimuksen positiivisista vaikutuksista huolimatta CFC-yhdisteiden pitoisuudet ilmakehässä ovat yhä niin korkeita, että kylmää talvea seuraa aina otsonikato. Edellinen lähes tähän talveen verrattava tilanne oli talvi-kevätkautena 1999-2000, jolloin maaliskuuhun mennessä todettiin otsonista tuhoutuneen jopa 70 prosenttia tietyissä korkeuksissa.

Otsonikerros suojaa maanpintaa liialliselta ultraviolettisäteilyltä, joten ultraviolettisäteilyn määrää maanpinnalla kohoaa otsonikadon aikana.

(MTV3)