Lakkaa elämästä kynnysmattona! Näin pääset eroon läheisriippuvuudesta

Kun läheisriippuvainen alkaa ymmärtää omaa toimintaansa, on riippuvuutta helpompaa hallita. Läheisistä riippuvaisen elämänmuutos voi tuntua ikävältä: ennen aina avulias ja kiltti läheisriippuvainen osaakin nyt sanoa "ei".

Läheisriippuvuudella on negatiivinen kaiku, mutta se on myös hyvä asia, olemmehan sosiaalisia eläimiä. Läheisriippuvaisuuden piirteet ovat siis tarpeellisia – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

– Oma elämä ei kuitenkaan saa jäädä elämättä, eikä saa suostua muiden hyväksikäyttämäksi. Toisaalta läheisriippuvainen ei myöskään saa ylittää toisten rajoja ja pyrkiä painostamaan tai hallitsemaan pyrkiessään saamaan omaan elämäänsä merkitystä, tietokirjailija ja teologian tohtori Ben Malinen kertoo.

Läheisriippuvainen ei palvele ja auta muita pelkkää hyvää hyvyyttään. Hänellä on tarve tehdä jotain muiden hyväksi, ja täyttäessään tätä tarvetta riippuvainen voi samalla rikkoa muiden henkilökohtaisia rajoja tai aiheuttaa lisää ongelmia.

– Läheisriippuva saattaa käyttäytymisellään ylläpitää kumppaninsa tai perheenjäsenensä alkoholiriippuvuutta tai estää lastensa itsenäistymisen, Malinen kuvailee.

Mistä apua?

Miten läheisriippuvuudesta siis pääsee eroon? Tie on pitkä ja rankka. Aluksi täytyy paitsi tunnistaa oma käyttäytyminen, myös myöntää, että se aiheuttaa ongelmia.

– Jo tunnistaminen ja tunnustaminen saavat liikkeelle hitaan muutoksen. Jos haluaa tehdä enemmän töitä itsensä eteen, kannattaa hakeutua vertaisryhmään tai terapiaan, Malinen sanoo.

Läheisriippuvainen elää usein tulevassa ja odottaa oikea hetkeä alkaa elää. Hetki tulee sitten, kun kumppanin alkoholiongelma on hallinnassa, lapset kasvaneet ja aikuistuneet. Kun huomio on tulevassa, nykyhetki jää elämättä, Malinen kuvaa teoksessaan Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät?.

Kun läheisriippuvainen alkaa ymmärtää omaa toimintaansa ja saa ongelmalleen nimen, on riippuvuutta helpompaa hallita.

Kun ihminen ymmärtää uhranneensa itsensä muille, hän voi kokea vakavan kriisin. Oma elämä on jäänyt elämättä, kun vuosia on tuhlaantunut alkoholistivaimon tai työn eteen uhrautumiseen. Vihan ja surun tunteille on annettava tilaa: "elämätöntä" elämää täytyy voida surra.

Myös uusia, räiskähteleviä tunteita saattaa ilmetä: koko elämänsä muita hallinnut saattaa yllättäen kokea avuttomuuden tunteita, ja pintaan voi nousta vihaa esimerkiksi lapsuuden kokemusten vuoksi. Läheisriippuvaisen täytyy luopua vanhasta minuudestaan, joka eli vain muita varten. Tilalle täytyy etsiä oma, aito itse.

Ei enää kynnysmatto

Jos läheisriippuvuuden ratkaiseminen ja hallitseminen tuntuu vaikealta, voi turvautua ammattiauttajaan. Toisaalta ihmisen täytyy itse ottaa vastuu muutoksestaan. Läheisistä muutos voi tuntua ikävältä: ennen aina avulias, kiltti, samaa mieltä oleva läheisriippuvainen osaakin nyt sanoa "ei", Malinen kuvaa Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät? -teoksessa.

Kun ihminen oppii asettamaan rajoja, hän saattaa alkaa vaikuttaa itsekkäältä – ennenhän tämä ihminen oli aina tarjolla ja käytettävissä! Terve itsekkyys on kuitenkin hyvästä, sillä itsestään huolehtiva ja omat rajansa tunteva ihminen ei joudu hyväksikäytetyksi tai muiden kynnysmatoksi. Samalla löytyy uusia läheisyyden ja ystävyyden kokemuksia: läheisriippuvainen ei enää olekaan kaveripiirin terapeutti ja miehensä miellyttäjä, vaan aito ihminen, joka voi puhua myös itsestään, huolistaan ja toiveistaan.

Kokemuksessa on myös toinen puoli, sillä ennen toisia kontrolloinut ja heidän kauttaan elänyt läheisriippuvainen joutuu nyt oppimaan muiden kunnioittamista. Hänen täytyy antaa muiden ajatella ja toimia itsenäisesti. Jos asiat ovat menossa metsään, läheisriippuvaisen tulee antaa mokan tapahtua. Hän ei saa enää hallita ja pelastaa muita.

– Koska kyseessä on jo lapsuudesta lähtien kehittynyt käyttäytymis- ja ajattelumalli, täyty olla armollinen itselleen ja antaa aikaa muutokselle. Ihmisen psyyke ei onneksi suostu liian nopeaan muutokseen, vaan se suojelee ihmistä hajoamiselta, Malinen toteaa.

Kun elämä ei enää ole ulkopuolisten toiveiden täyttämistä, muiden tunteiden hallitsemista ja suorittamista, syntyy aivan uusi kokemus vallasta ja elämänhallinnasta. Vaikka tie voi olla pitkä, elämänhallinnan kokemuksen eteen kannattaa työskennellä. Vain siten läheisriippuvainen voi paitsi vapautua, myös löytää aidon itsensä.


Lue myös:


Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Lue myös:

    Uusimmat