Kun läheisriippuvainen alkaa ymmärtää omaa toimintaansa, on riippuvuutta helpompaa hallita. Läheisistä riippuvaisen elämänmuutos voi tuntua ikävältä: ennen aina avulias ja kiltti läheisriippuvainen osaakin nyt sanoa "ei".
Läheisriippuvuudella on negatiivinen kaiku, mutta se on myös hyvä asia, olemmehan sosiaalisia eläimiä. Läheisriippuvaisuuden piirteet ovat siis tarpeellisia – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
– Oma elämä ei kuitenkaan saa jäädä elämättä, eikä saa suostua muiden hyväksikäyttämäksi. Toisaalta läheisriippuvainen ei myöskään saa ylittää toisten rajoja ja pyrkiä painostamaan tai hallitsemaan pyrkiessään saamaan omaan elämäänsä merkitystä, tietokirjailija ja teologian tohtori Ben Malinen kertoo.
Läheisriippuvainen ei palvele ja auta muita pelkkää hyvää hyvyyttään. Hänellä on tarve tehdä jotain muiden hyväksi, ja täyttäessään tätä tarvetta riippuvainen voi samalla rikkoa muiden henkilökohtaisia rajoja tai aiheuttaa lisää ongelmia.
– Läheisriippuva saattaa käyttäytymisellään ylläpitää kumppaninsa tai perheenjäsenensä alkoholiriippuvuutta tai estää lastensa itsenäistymisen, Malinen kuvailee.
Mistä apua?
Miten läheisriippuvuudesta siis pääsee eroon? Tie on pitkä ja rankka. Aluksi täytyy paitsi tunnistaa oma käyttäytyminen, myös myöntää, että se aiheuttaa ongelmia.
– Jo tunnistaminen ja tunnustaminen saavat liikkeelle hitaan muutoksen. Jos haluaa tehdä enemmän töitä itsensä eteen, kannattaa hakeutua vertaisryhmään tai terapiaan, Malinen sanoo.
Läheisriippuvainen elää usein tulevassa ja odottaa oikea hetkeä alkaa elää. Hetki tulee sitten, kun kumppanin alkoholiongelma on hallinnassa, lapset kasvaneet ja aikuistuneet. Kun huomio on tulevassa, nykyhetki jää elämättä, Malinen kuvaa teoksessaan
