Lähiruoka-ajatteluun tukea joukkoruokailusta ja nettikaupasta

Työryhmä nostaa etusijalle kuntien ja valtion joukkoruokailun elintarvikeostot, joissa pakollista kilpailuttamista olisi opittava soveltamaan lähiruuan eduksi. Tarjouspyynnöt voidaan muotoilla siten, että vain lähellä tuotettu ruoka täyttää halutut ehdot.

- Julkisesta joukkoruokailusta päättävien tueksi tarvitaan laskelmia, jotka havainnollistavat alueen oman ruokatuotannon kokonaisedullisuuden, kun mukaan lasketaan työllisyys, lyhyet kuljetusmatkat, ruuan tuoreus ja varma alkuperä. Työvoima maksaa, ja on mietittävä missä päässä porkkanat kannattaa pestä ja kuoria: koulun keittiössä vai lähitilalla, joka toimittaa ne kerran päivässä sopivaan aikaan ja keittiön reseptikkaan sopivina paloina. Lähituotanto voi säästää keittiön työtä ja varastotiloja, muistutti työryhmän puheenjohtaja Leena Packalen MTK:sta.

Lähiruoka suosii aluetta, sesonkeja ja ruokaperinnettä

Työryhmä päätyi määrittelemään lähiruoan aluetaloudellisesti. Lähiruoka tuotetaan mahdollisimman pitkälle oman talousalueensa raaka-aineita ja resursseja hyödyntäen. Alue voi olla kunta, maakunta tai talousalue. Lähiruoka-ajattelu korostaa jäljitettävää laatua ja kestäviä menetelmiä koko tuotantoketjussa. Se suosii sesonkeja ja alueen omaa ruokaperinnettä: vaikkapa tuoreita mansikoita ei tarvita tammikuussa, kun lähimansikoita löytyy pakkasesta.

- Suurkeittiöt eivät tiedä mitä alueella tuotetaan, eivätkä tuottajat tiedä mitä keittiöt haluavat, Packalen kiteytti lähiruuan pullonkaulan. Lähiruoka on selkeä asia, mutta ilmassa, sillä keittiöt ja tuottajat eivät löydä toisiaan.

Ratkaisuksi esitettiin alueellisia lähiruokahankkeita, joista on hyviä kokemuksia etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta. Pääasiassa ammattikorkeakoulujen vetämiä hankkeita on meneillään ainakin Oulussa, Kuopiossa, Espoossa ja Jyväskylässä. Sekä keittiöiden että tuottejien tulisi työryhmän mukaan verkottua, jotta neuvottelut ja keittiöiden tarpeista lähtevä tuotekehitys hoituisivat sujuvammin. Lisäksi tilaussopimuksista toivottiin useampivuotisia, jotta tuottaja saisi turvaa esimerkiksi hankkiessaan tilaajien tarpeet täyttävää juuresten kuorima- ja paloittelukalustoa.

EU tai poliittiset päättäjät eivät todennäköisesti tule tukemaan lähiruokaa, koska yhteismarkkinoiden kilpailusäännöt eivät salli suosintaa. Asia voidaan kuitenkin hoitaa paikallisesti, järjenkäyttö on mahdollista.

Joutsenlipusta ja nettikaupasta lähiruokahankkeiden apureita?

Suurin osa kuluttajista haluaa lähiruoan samaan kauppaan, mistä hän ostaa muutkin elintarvikkeet. Vain harva on halukas hakemaan lähiruokaa suoraan tiloilta tai suoramyyntipisteistä. Lähiruoka on siis saatava erottumaan tavallisten ruokakauppojen hyllyissä. Toimenpide-ehdotuksissaan työryhmä peräänkuuluttaa varoja lähiruuan markkinointiin ja kuluttajavalistukseen, jotta tuotteet ja kuluttajat kohtaisivat helpommin toisensa.

Loppuraportissa ehdotetaan, että Hyvää Suomesta -joutsenlippuun voitaisiin liittää maininta Lähiruokaa Kainuusta, Pirkanmaalta ja niin edelleen. Merkin käyttökriteerit syntyisivät joutsenlipun nykyisten sääntöjen pohjalta ja valvonta nivoutuisi nykyiseen joutsenlippu-valvontaan. Lisäksi vaaditaan selvitettäväksi, voitaisiinko Maaseutukeskusten Liiton hoitama Maakuntien Parhaat -laatumerkki yhdistää joutsenlippuun. Packalen ei toivo lähiruuasta ainakaan lisää uusia merkkejä ennestäänkin tiuhaan merkkiviidakkoon.

Nettikauppa saattaa olla tärkeä markkinakanava lähiruoalle. Loppuraportissa asiantuntijat katsovat, että Finfoodin ylläpitämä internet-kauppa Lähiruokatori olisi sopiva markkinointikanava myös uuden lähiruokatunnuksen tai -merkin saaneille elintarvikkeille. Vielä on kuitenkin ratkaisematta, miten ostokset toimitetaan asiakkaalle vaivattomasti ja kustannustehokkaasti. Ruuan postimyynti ei onnistu läheskään kaikilla tuotteilla. (Lähde: Finfood)

Raporttia saa tilata 40 markan hintaan osoitteesta: Anne Saari, Sisäasiainministeriö, puh. (09) 160 4592, anne.saari@sm.intermin.fi.

Lisätietoja: työryhmän puheenjohtaja Leena Packalen, MTK, puh. 040 553 7887.