Lahden viima

Mikäs siinä. Villapaitaa päälle ja pipo päähän.

Kuvaaja Esa Kurkikankaan kanssa kävimme aamulla katselemassa muutaman lentokoneen laskeutumisen Helsinki-Vantaan laitamilla ja suuntasimme sitten Lahteen. Liikenne sujui kohtalaisesti, joskaan se ei koskaan selvinnyt miksi pari edellämme ollutta saattuetta ajoi 120 km/h -rajoitusalueella yhdeksääkymppiä. Ainakin parisataa autoa ajeli vilkkujen takana kuin formulat safety car -kierroksilla.

Tilanne johti siihen, että takaa kovempaa tullut saattue ajoi tämän letkan kiinni ja ohitti sen. Syntyi kohtuullisen sekava tilanne melkoisessa ruuhkassa. Turvallisuusriski oli ilmeinen pelkästään liikenteen näkökulmasta.

Poliiseista ei ainakaan Lahden moottoritiellä ollut pulaa, sillä poliisiautoja riitti jokaiseen liittymään. Virka-apuakin oli hankittu: Sotapoliiseja ja varusmiehiä oli komennettu vartiomaan siltoja ja joitain pusikoita.

Sibeliustalon nurkilla meillä meni hetki ennen kuin löysimme mielenosoittajille tarkoitetun paikan, sillä niin kaukana se itse kokoustalosta oli. Matkaa talolle oli 3-400 metriä. Kello 13 aikaan paikalla oli vain Karjalan palautusta vaativat, mutta iltapäivän edetessä muitakin ryhmiä tuli.

Ryhmien sekoitus oli mielenkiintoinen. Oli mm. "Karjala takaisin" -huutavia, janakkalaisia kommunisteja punalippuineen, Falun Gong, Irakin kommunistisen puolueen Suomen osasto, Attac, Vaihtoehto EU:lle, Tsetsenian sodan vastustajat ja Politkovskajan murhasta muistuttavat... Jos tässä nyt olen unohtanut jonkun tahon niin lienee syytä pyytää anteeksi. Kovemman linjan anarkisteja paikalla ei kuitenkaan ollut.

Itse en huomannut, että paikalla oli makkarakojukin, mutta Karjalan palautusta vaativat tarjosivat ystävällisesti kuumaa kahvia. Kiitos siitä! Tuli tarpeeseen.

Mutta: Banderolleja, huutelua, puheita, runoja, musiikkia, kynttilöitä... Yhteistä kaikille oli, että he vastustivat jotain. Yhteinen nimittäjä valtaosalla oli Putin.

Ja kaikki oli tungettu syrjäiseen nurkkaan parin mellakka-aidan taakse. Näköyhteys Sibeliustaloon oli, mutta ei enempää. Ja kun itse Putin tuli, niin puolet mielenosoittajista ei edes huomannut sitä. Vähän jo käheät Karjala takaisin -huudotkin sekoittuivat rajavartioston helikopterin meluun.

Ehkä tässä näkyi poliisin Helsingin Asemissa käyttämän kovan linjan vaikutus: Kun poliisi sanoo mielenosoituksen paikan, niin se on sitten siinä. Neuvotteluvaraa ei toisella osapuolella ole. Tosin ainahan näissä kyse on tiedotusvälineille suunnatusta ja myös niiden kautta tapahtuvasta toiminnasta. Median lisäksi mielenosoittajat pääsivät Lahdessa osoittamaan mieltä lähinnä toisilleen.

Selvää oli, että poliisin näkökulmasta mielenosoittajat katsottiin turvallisuusriskiksi. Se kuvaa viranomaisnäkökulmaa eri oikeuksien painotuksesta.

Yhteenveto päivästä: Kylmää puuhaa kaikenkaikkiaan.