Lääkäreiden sidonnaisuudet julkiseen rekisteriin

Lääketeollisuus jakaa tukeaan moneen suuntaan. Teollisuus rahoittaa lääkäreiden jatkokoulutuksen ja tarjoaa tukeaan lääkäriopiskelijoiden vapaa-ajantoimintaan. Lääketeollisuus avustaa kuntia kustantamalla virkalääkäreiden kansainväliset konferenssi- ja koulutusmatkat.

Teollisuus maksaa palkkioita terveydenhoitoa ohjaavia kansallisia hoitosuosituksia laativille erikoisalojen asiantuntijalääkäreille ja rahoittaa lääketieteellistä tutkimusta. Oman osansa lääketeollisuuden runsaudensarvesta saavat myös yhteiskunnan varainkäytöstä päättävät virkamiehet ja poliitikot sekä sairaita tukevat potilasjärjestöt. Lääketieteestä uutisoivat toimittajat eivät hekään jää osattomaksi globaalin lääketeollisuuden anteliaisuudesta.

Lääketeollisuuden omaksumaa toimintastrategiaa hyödyntävät myös kansainvälisillä terveydenhuoltomarkkinoilla vaikuttavat väline-, laite- ja materiaalivalmistajat. Nekin sitouttavat lääkäreitä taloudellisen tuen ja akateemisten meriittien avulla.

Yhdysvalloissa teollisuuden valtaa pyritään suitsimaan avoimuuden keinoin.

Tuore laki velvoittaa lääke-, laite- väline- ja materiaalivalmistajia ilmoittamaan lääkäreille ja hammaslääkäreille maksamansa palkkiot, lahjat ja kunnianosoitukset.

Myös koulutus, tutkimusyhteistyö, apurahat, lisenssimaksut, matkakulut ja tarjoilut kuuluvat ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Yritysten on lain mukaan ilmoitettava myös lääkäreiden omaan käyttöön lahjoitetut lääkkeet ja muut hoitotarvikkeet. Julkisiksi tulevat myös lääkäreiden ja heidän perheenjäsentensä omistajuudet terveydenhuolto- ja lääkeyrityksissä.

Ilmoitusvelvollisuus on tuen tarjoajilla, ei sen vastaanottajilla.

Suomessakin on nyt herätty lääkäreiden omaamien sidonnaisuuksien seurannaisvaikutuksiin. Lääketeollisuus ry puuhaa julkista tietokantaa, jossa lääkeyritykset sekä väline-, laite- ja materiaalivalmistajat ilmoittaisivat lääkäreille maksamansa palkkiot ja muut taloudelliset hyödykkeet joko omissa, yrityskohtaisissa rekistereissään tai vaihtoehtoisesti kootusti yhdessä, yhteisessä rekisterissä.

Lääketeollisuus ry:n kaavailema rekisteri perustuisi kuitenkin vapaaehtoisuuteen, toisin kuin Yhdysvalloissa.

EU-maista ainakin Ranskalla ja Tanskalla on jo voimassa oleva lainsäädäntö, joka velvoittaa lääkärit julkistamaan taloudelliset sidonnaisuutensa.

Kunnissa rekisterin kannalla

Julkinen sidonnaisuusrekisteri otettaisiin ilolla vastaan myös Suomen kunnissa.

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin (sd) on kummeksunut lääketeollisuuden piilovaltaa kunnallisessa päätöksenteossa koko neljä vuotta kestäneen kunnallispoliittisen uransa ajan.

Marin on jättänyt eriäviä mielipiteitä lääketeollisuuden rahoittamiin lääkärimatkoihin kaupungin henkilöstöjaoksessa toimiessaan.

– Lääketeollisuuden järjestämiä koulutusmatkoja on paljon ja ne suuntautuvat eri puolille maailmaa. Teollisuuden taloudellista tukea pidetään kuntien hallinnossa itsestäänselvyytenä, vaikka samaan aikaan ollaankin sitä mieltä, että liikutaan harmaalla alueella, toteaa Sanna Marin.

Marinin mukaan lääketeollisuuden rahoituksesta ja kunnallishallinnollisesta vallankäytöstä pitäisi käydä avointa ja laajaa julkista keskustelua. Sidonnaisuusrekisteri olisi enemmän kuin toivottu tuki kunnallispäättäjille.

– On hyvä avata nämä rahoituspolut ja katsoa miten ne todella vaikuttavat ihmisten hoitoon.

– Kyse on valtakunnallisesta ilmiöstä ja kansallisista linjauksista. Yksittäinen kunta on avuton tekemään muutoksia, Jos vaikkapa Tampereen kaupunki pistäisi yksipuolisesti teollisuuden tuen poikki, meillä ei olisi enää lääkäreitä, ennakoi Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Lue myös:

    Uusimmat