Kymmenkunta suomalaista katoaa vuosittain pysyvästi

Viime viikkojen löytymisuutisista muistettaneen ainakin kuusivuotiaan autistipojan, hillastajan ja thai-poimijan kohtalot. Kaikki kolme löydettiin kuolleina viime viikon lopulla.

Aiemmin kadonneiden läheiset ja sukulaiset ovat voineet turvautuneet etsinnöissä puskaradioon, mutta nyt verkko tarjoaa etsijöille lisää mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Facebookiin perustettiin toukokuussa ryhmä, jonka tarkoituksena on tiedottaa, kysellä ja keskustella sekä tarvittaessa lähteä apuun, kun kadonneita etsitään. Rymään on liittynyt yli 4 000 ihmistä.

Joskus kadonneen läheiset perustavat verkkoon henkilön etsimiselle omistetun sivun tai ryhmän, johon kutsutaan kaikki tuttavat.

Sosiaalisen median verkostot hakevat kuitenkin vielä paikkaansa viranomaisten ja vapaaehtoisten muodostamissa etsintäjoukoissa.

Nyt verkostot ovat parhaimmillaan, kun tieto kadonneesta pitää saada kiitämään mahdollisimman monelle mahdollisimman nopeasti.

- Joidenkin on myös helpompi kirjoittaa netissä, että näin ehkä sen ja sen kadonneen henkilön tuolla juna-asemalla kuin soittaa havainnostaan poliisille, arvelee ryhmän perustaja Jyri Suominen.

Sairas tai lapsi on akuutti tapaus

Poliisijohtaja Jorma Toivanen poliisihallituksesta on ollut mukana valmistelemassa ohjetta, johon katoamisilmoituksen vastaanottanut poliisilaitos nojaa päätöksissään.

- Alkuarviointi on hankalaa, varsinkin, kun tapauksia on niin paljon. Mutta jos kateissa on esimerkiksi lapsi tai sairas vanhus, häntä lähdetään etsimään heti, Toivanen sanoo.

Sen sijaan kevätseikkailulle karanneita teinejä ja livohkaan lähteneitä aviomiehiä ei lähdetä etsimään kevyin perustein.

Apuun hälytetään tarvittaessa rajavartiolaitos, puolustusvoimien joukkoja ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu, johon monet Facebookissa kadonneita etsivät myös kuuluvat.

Silti edes monikymmenpäinen joukko ei aina onnistu löytämään kadonnutta maastosta, jossa hänen epäillään olevan.

Alaikäinen katoaa ani harvoin pysyvästi

Jos kadonneen arvioidaan voivan huolehtia itse itsestään, keinot ovat perinteisempää poliisityötä: ympäriinsä kyselemistä, valvontakameroiden kuvien tarkistamista, mediatiedotteen lähettämistä ja ehkä kännykän kuuntelua. Poliisin on myös arvioitava, voiko katoamiseen liittyä rikos.

Henkilö voidaan etsintäkuuluttaa EU:n tai maailmanlaajuisesti. Tässä ja muissa kansainvälisissä avunpyynnöissä paikallispoliisia avustaa keskusrikospoliisi.

Joskus kaikki jäljet johtavat umpikujaan. KRP:n tutkimusten mukaan pysyvästi kateisiin jää kymmenkunta ihmistä vuosittain. Valtaosa heistä on työikäisiä miehiä. Alaikäisiä on vain kuusi prosenttia.

Kadonneista tehtyjä tilastoja työstänyt Tarmo Lamminaho poliisihallituksesta sanoo, että Suomessa on hankala kadota. Siitä huolimatta yleisövinkit ovat tärkeitä. Myös sosiaalisen median avun Lamminaho ottaa mielihyvin vastaan.

- Ei siinä poliisin kannalta juuri huonoja puolia ole. Tietysti perinteiset työtavat ovat ensisijaisia kadonneen etsimisessä, hän muistuttaa.

Facebook-ryhmän puuhamies Suominen toivoisi ryhmän jäsenmäärään hurjaa kasvua. Haaveena on sata silmäparia joka kaupungissa ympäri maan.

(MTV3 - STT)