Kylmä talvi vähensi merimetsoja

- Kyllä kylmä talvi koko Euroopassa oli se ratkaiseva tekijä, arvioi tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta.

Pesivien merimetsojen määrä väheni Saaristomerellä, Selkämerellä ja Perämerellä. Sen sijaan Suomenlahden ja Merenkurkun pesimäkannat säilyivät.

Vielä ei tiedetä, onko merimetsokannan koko kääntymässä pysyvämminkin laskuun.

- Sitä on vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa kannan kasvu on hidastunut. Vuoden 2003 jälkeen kanta on kasvanut 40 prosentin vuosivauhtia, kun sitä ennen vuosittainen kasvu oli 150 prosentin luokkaa, laskee Rusanen.

Häirintä siirsi pesimäpaikkoja

Varsinais-Suomen tärkeiltä kalastusalueilta häädettiin tänä kesänä merimetsoja pois ennen kuin ne ehtivät aloittaa pesinnän.

Rauhoitettujen lintujen häirintä salliittin alueellisen ELY-keskuksen myöntämillä poikkeusluvilla. Tarkoituksena oli pienentää merimetsojen kalastajille aiheuttamia vahinkoja. Häirityt merimetsot siirtyivätkin muualle pesimään.

- Luultavasti ne siirtyivät lähiyhdyskuntiin Saaristomeren alueella. Siellä muutamat koloniat ovat kasvaneet saman verran kuin niitä häirittiin. Merimetsot saadaan siis kyllä karkoitettua pieneltä, rajatulta alueelta. Toisaalta muiden alueiden merimetsot saattavat kuitenkin edelleen käydä noissa paikoissa saalistamassa, joten kokonaan merimetsoja on vaikea saada pois pieneltäkään alueelta, arvelee Rusanen.

Tutkijan mielestä Suomen merialueilla ei ole liikaa merimetsoja.

- En näe mitään syytä kannan rajoittamiseen. Siitä ei ole mitään näyttöä, että merimetsot olisivat vahingollisia kalakannoille merialueilla tai luonnolle muutenkaan. Muut linnutkin viihtyvät hyvin merimetsojen kanssa samoilla luodoilla, esimerkiksi uhanalainen etelänkiisla, muistuttaa Rusanen.

Eniten merimetsoja on Selkämerellä, Suomenlahdella ja Saaristomerellä.