Kvartetti tuo neljä legendaa lavalle

Helsingin Kaupunginteatterin Kvartetti-näytelmä esittelee yhdellä kertaa neljä suomalaista legendaa. Pieni näyttämö täyttyy vuosikymmenten kokemuksesta, kun lavalle astuvat yhtäaikaa Kyllikki Forssell, Ritva Valkama, Pentti Siimes ja Lasse Pöysti.

Englantilaisen Ronald Harwoodin kirjoittama näytelmä kertoo oopperalaulajista, jotka kohtaavat toisensa vuosien jälkeen samassa vanhainkodissa. Heillä on ollut suhteita keskenään, ja näyttämö täyttyykin draamasta, kun he joutuvat kohtamaan jälleen kerran menneet yhteiset ajat. Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin komediasta.

Näytelmän toi Suomeen Kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola, joka näki sen Lontoossa. -Myös Lontoossa lavalla oli neljä englantilaista näyttelijäsuuruutta, mutta ei tällaisia legendoja kuin meillä täällä, Sarkola sanoo. -Englannissa nämä kaikki oman näytelmämme tähdet olisivat jo saaneet sir ja dame -aateloinnit, lisää ohjaaja Neil Hardwick.

-Emme ole koskaan ennen näytelleet kaikki neljä samalla lavalla, näyttelijät sanovat kuin yhdestä suusta. -Mutta on meillä ollut runsaasti kaikenlaista pareittain, esimerkiksi Pentin kanssa olen ollut Akuna ja Iineksenä ja jos jonkinlaisena hahmona, muistelee Ritva Valkama.

Näyttelijäkin vanhenee

Näytelmän yhtenä teemana on vanheneminen ja ikääntyminen. -Kun olimme harjoitelleet yhden kuukauden verran dementian olemusta, tunsin kuinka dementia valtasi myös minut, kertoo Hardwick. -Yht'äkkiä en osannutkaan enää kotona käyttää kännykkää tai videoiden ajastinta. Niin suuresti olin näytelmän tunnelmassa mukana.

Näytelmän hahmot ovat eläkkeellä, mutta näyttelijä ei sinne useinkaan malta jäädä. -Sanoin hiljan kotona miehelleni, Pertti Palolle, että en enää ikinä mene näyttämölle, kertoo Ritva Valkama. -Mutta, kun Asko Sarkola soitti ja kertoi tästä projektista, en malttanut jäädä kotiin. Tämä onkin jo kaikkiaan neljäs "viimeinen näytelmäni", Valkama jatkaa nauraen.

-Olen niin tottunut näyttelemään, että en varmaankaan saisi iltojani kulumaan mitenkään muutoin, lisää Lasse Pöysti. -Pariisissa toki elän rauhallista eläke-elämääni, mutta täällä Suomessa veri vie minut aina näyttämölle.

Teatteri on vienyt elämän

Teatteri on vienyt neljää legendaa vuosikymmenten ajan. Samalla se on vienyt heidän elämästään aimo osan aikaa. -Tottakai teatteri vie ajan melkein kaikelta muulta. Harjoitukset ovat päivällä ja näytökset illalla. Sellaista se on, aikaa ei jää paljon muuhun, sanoo Kyllikki Forssell.

Pentti Siimes kertoo kokeneensa saman nuorena. -Kun saimme lapsen, emme nähneet häntä juuri lainkaan vauvana. Lapsi oli kesän hoitajan luona maaseudulla ja taisimme nähdä hänet kerran tai kaksi. Kun sitten kävimme häntä katsomassa, tuotiin eteemme vieraan näköinen, hyttysenpuremia täynnä oleva pieni ihminen. Ei sitä omaksi lapseksi tuntenut, Siimes sanoo. -Sittemmin teimme päätöksen, että kesällä emme näyttele lainkaan vaan pidämme pelkkää lomaa ja olemme koko ajan lastemme kanssa. Sen minkä nuorena teki väärin, on myöhemmin oppinut. Pitää myös olla omaa elämää, ei teatteri ole kaikkea, Siimes jatkaa.

Myös Ritva Valkama muistelee omaa nuoruutta samaan tapaan. -Aluksi nuorena näyttelijänä laiminlöin kyllä lapsiani, kun työ vei mukanaan. Toisaalta oli pakko tehdä paljon työtä myös tv:ssä, kun rahat eivät riittäneet.

Ja kuin yhdestä suusta, Lasse Pöysti sanoo samaa: -Kyllä minäkin tunnustan nuorena lapsiani laiminlyöneeni. Mutta sitten teimme vaimoni kanssa saman sopimuksen, josta Pentti juuri kertoi: Mekään emme kesäisin työskennelleet lainkaan, vaan olimme vain perheemme kanssa.

Samanlaisia tunteita joutuvat Forssell, Valkama, Siimes ja Pöysti pohtimaan myös Kvartetti-näytelmässä. Nuoruus on ohi ja edessä on vanhuus ja sen mukanaan tuoma tyhjyyden tunne. -Näyttämöllä ei saa jäädä kuitenkaan uinumaan traagisuuteen, korostaa Pentti Siimes. -On ymmärrettävä, milloin traaginen on hauskaa ja milloin hauska on traagista. Se on näytelmän ydin, hän jatkaa.

Ennen kaikkea Kvartetti on kuitenkin komedia. Se on tuonut suurimman haasteen myös ohjaaja Neil Hardwickille. -Näyttämöllä on niin paljon osaamista, että mikä minä olen tällaisia teatterin suuruuksia opettamaan. En voi huutaa ympäriinsä, että tehkää tätä ja alkaa tehkö tuota.

-Sen sijaan on tärkeää muistaa se, että kun näytelmää on harjoiteltu viikko- ja kuukausikaupalla, alkaa tekstin hauskuuksiin turtua, Hardwick sanoo. -Komediassa onkin ohjaajalla tärkein vastuu siinä, että hän muistuttaa näyttelijälle, mikä tekstissä on hauskaa ja mikä ei. Ja kun kaikki toimii hyvin, pystymme tarjoamaan yleisölle parhaan mahdollisen teatterikokemuksen.

(Tomi Lindblom/MTV3)